Toiseen maailmansotaan saakka pääosa ammattikouluista oli maa- ja metsätalouden opetusta tarjoavia. Koneellistumisen käynnistyttyä maataloudessa alkoi myös alan koulutukseen hakeutuvien määrä laskea.

Valtiovalta oli valmis levittämään ammattikouluverkoston koko maahan lainsäädännön avulla 1930-luvun lopulla. Laki ammattioppilaitoksista säädettiin vuonna 1939, mutta sotavuodet siirsivät käytännön toimenpiteitä. Vuonna 1942 ammattikasvatushallitukseen perustettiin ammattikasvatusosasto. Eduskunta hyväksyi vuonna 1945 lain, jonka perusteella Suomeen piti perustaa 18 valtion keskusammattikoulua. Näistä toivottiin saatavan eri alojen ammattilaisia kasvavan teollisuuden tarpeisiin. Suunnitelman toteuttaminen ei kuitenkaan onnistunut toivotulla nopeudella. Kunnat sen sijaan ryhtyivät perustamaan maaseudulle kuntainliittojen omistamia ammattikouluja.