Kotiteollisuutena harjoitetun puutyön perusta on sukupolvilta toisille siirtyneessä käsityötaidossa, tuotteen käyttöarvossa ja muodon yksinkertaisuudessa. Suomalaiset talot, huonekalut, veneet, työkalut ja astiat on ollut luonnollista valmistaa puusta, kun työvälineiksi riittää kirves, puukko ja höylä. 1700 - 1800-luvuilla suomalaisilla säätyläisillä ei ollut varaa hankkia ulkomaisia

tyylihuonekaluja, vaan he teetättivät puusepillä niiden jäljitelmiä. Puuseppämestarit sekä itseoppineet kirvesmiehet ottivat oppia tekemistään töistä ja näkemistään huonekaluista ja käyttivät saamiaan vaikutteita seuraavien huonekalujen valmistuksessa. Huonekalut saivat paikallisia piirteitä, mallien siirtyessä porvariskodeista käsityöläiskamareihin ja talonpoikien tupiin.

Kuusen käyttö on ollut yleistä huonekaluissa, samoin männyn. Mänty oli helposti työstyvää, helppoa halkaista lankuiksi tai laudoiksi. Koivu kovana puuna sopi käyttötarkoituksiin, missä sen luontaisia käyriä muotoja voitiin käyttää hyväksi.

Vene on ollut yksi jämsäläisten tärkeimmistä kulku- ja kalastusvälineistä. 1970-luvulla teollinen lasikuituvene oli syrjäyttää käsintehdyn puuveneen, mutta muutamat veneverstaat ja -mestarit pitivät puuveneen perinteitä yllä. Suomen vesistöjen monimuotoisuus sekä erilaiset kalastus- ja pyyntitavat ovat edellyttäneet veneiltä erilaisia ominaisuuksia ja siksi kansanomaisien puuveneiden muodoissa ja koossa on paikallisia eroja.

Puuveneeseen oli valittava hyvää, hitaasti kasvanutta puuta, joka oli tiuhasyistä, mahdollisimman oksatonta ja muutenkin virheetöntä. Venelauta tuli kuivata hitaasti varjoissa paikassa. Puulajeista yleisimmät olivat mänty, kuusi ja myös haapaa käytettiin. Kaaret tehtiin useimmiten  katajasta tai kuusen oksista, kuusen juurakoista tehtiin veneen keulakaari ja peräpeili. Oksaton, virheetön kuusi oli parasta ja käytössä kevyttä airomateriaalia. Tervaa tarvittiin veneen ulkopintojen lahoamiselta suojaamiseen.

Vuoden 1684 Jämsän maantarkastusluettelosta löytyy maininta, että Matti Yrjönpoika on työkseen valmistanut puuveneitä Kähön kylässä. 1900-luvun puuveneen tekijöinä muistetaan Juokslahdelta Matti Äikäs ja Heikki Oksala, Partalan kylältä Paavo Järvenpää, Sulo Lehtinen ja Toivo Virstajärvi sekä Jämsänkoskelta Aarne, Pauli Hakanen ja Arto Hakanen Haavistosta, 1990-luvun sivutoimisesti Juhani Heikka.

Suksisepät olivat pitäjien arvostettuja käsityöläisiä. Suksia myytiin markkinoilla ja hiihtokilpailujen yhteydessä järjestetyissä suksinäyttelyissä. Yhdestä puusta veistetyillä suksilla hiihdettiin vielä 50 vuotta sitten, jolloin siirryttiin sälesuksien valmistukseen. Sälepuista liimattu suksi oli kevyempi ja kestävämpi kuin perinteinen yksipuinen suksi. 1970-luvulla lasikuitu muutti suksen valmistuksen täydellisesti.

Yksipuisten suksien valmistuksessa käytettiin koivua, mäntyä ja joskus myös haapaa. Suksipuiden valinta suoritettiin erityisellä huolellisuudella. Parasta suksiainesta oli talvella kaadettu koivu, joka oli suoraa, oksatonta ja vähävetistä. Hyvä suksipuu oli kasvanut sisämetsässä, eikä ollut liian vanhaa. Yhdestä koivutukista saatiin yleensä vain yhdet hyvät sukset. Mänty oli myös kestävää, helposti höylättävää ja veistettävää suksipuuta. Haapasukset eivät olleet kestäviä ja ne eivät sietäneet edes vettä. Aluksi sauvat tehtiin koivusta sorvaamalla kunnes siirryttiin rottinkisauvoihin.

Suksipuut kuivattiin ensin hyvin, minkä jälkeen suksiaihiot otettiin raakahöyläykseen.
Höylättyjä aihioita haudutettiin kiehuvassa vedessä, päälle asetettiin teräsmuotti ja näin saatiin suksien kärjet painettua kaarelle. Suksia kuivatettiin kuivaushuoneessa vuorokausi, minkä jälkeen niitä kuivattiin vielä pari viikkoa sidottuina kolmen parin nippuihin pohjat vastakkain, keskellä noin viiden sentin jalkavuuskapula. Kuivauksen jälkeen suksien pohjat ja päälliset höylättiin lopulliseen muotoonsa. Pohjat höylättiin käsihöylällä ja pohjiin tehtiin kuurto. Suksien kärjet muotoiltiin kirveellä ja käsihöylällä. Sukset höylättiin niin, että saatiin harja keskelle ja reunat ohuiksi. Lopuksi suksiin tehtiin mällystimien reiät. Sukset tervattiin kastamalla ne kuumassa tervakaukalossa. Viimeistelynä suksiparia vielä kuumennettiin ja taivutettiin lopulliseen muotoonsa ja kiillotettiin paltituurilla hankaamalla.

Jämsässä Heikki Juvén perusti 1930-luvulla suksisepän verstaan Partalan kylälle, lähelle Juvéninkoskea. Tehtaan työntekijöistä Markku Sköld ja Otto Toivonen valmistivat vaativimmat suksitilaukset näyttelyihin ja kilpahiihtäjille. Juvénin suksiverstaassa valmistettuihin suksiin merkittiin aina tehtaan nimi, tunnusleima eli kolmio sekä höylääjän nimikirjaimet.

Sotien aikana tehdas työllisti kolmisenkymmentä työntekijää ja suksia valmistui yhdeksänkymmentä paria päivässä. Suksien tekijöinä Partalasta muistetaan myös Paavo Järvenpää, Eemeli Järvinen ja Aku Ottelin. 1900-luvun alussa oli J. A. Färlinillä Juokslahdella suksi- ja puusepänverstas.

Maalatut kirkkovakat edustavat keskisuomalaista perinnettä, jollaisia ei tiettävästi juuri muualla ole valmistettu. Vakkojen kukoistuskausi oli 1800-luvun puolivälin paikkeilla. Vakat koristeltiin pohjoisessa Keski-Suomessa sinivihrein värein ja eteläisissä osissa eli Jämsän seudulla punakeltaisin värein. Maalaamattomia, joskus lovileikkauksin koristeltuja vakkoja on tehty 1700-luvulla. Vakoissa säilytettiin parhaita tekstiileitä ja kirkkomatkoilla pyhäasun arvokkaimmat osat, röijy, jalkineet ja liinat.

Vakkoja valmistivat usein ammattilaiset eli vakkamestarit. Seppä takoi vakkaan kädensijat ja kanteen kiinnityshaat, joskus myös saranat ja lukon. Taidokkaat koristemaalarit maalasivat vakkoihin taidokkaat kasviaiheet, mutta myös yksivärisiä vakkoja tehtiin.

Haapa oli kirkkovakkaan sopivaa, kevyttä puumateriaalia. Muita vakkoja, kuten esim. voivakkoja tehtiin koivusta. Vakat painettiin soikeaan muotoonsa lestin avulla. Laita tehtiin halkaistusta ja sileäksi höylätystä laudasta. Lautaa oli kostutettva ja haudutetettava, jotta se saatiin taivutettua pohjalaudan ympärille ja johon se kiinnitettiin puunauloin. Laidan päät liitettiin toisiinsa männynjuurella. Vakan kansi saatettiin tehdä joko hieman kuperaksi tai tasaiseksi.