Kun Immi sai päästötodistuksensa keväällä 1884, oli siinä kuudestatoista oppiaineesta yhdessätoista korkein arvosana. Hän arvosti omaa ammattiaan, se oli hänen kutsumuksensa. Tämä lahjakas nuori opettaja eli nuoruusvuosiaan kaikkien niiden miesten aikaan, joiden kunniaksi me liputuspäivinä nostamme lipun salkoon: Runebergin, Snellmanin, Kiven, Lönnrotin. Samaan suuruusluokkaan voimme laskea myös Topeliuksen sekä Cygnaeuksen, joka vaikutti juuri Jyväskylän seminaarin rehtorina. Kaikki nämä merkittävät suurmiehemme olivat taitavia kynänkäyttäjiä ja Suomen maan, kansan, kielen ja suomalaisen osaamisen puolestapuhujia. He tahtoivat poistaa "henkisen hervottomuuden" ja herättää kansan tuntemaan oman arvonsa. Se oli tärkeää itsenäisyydenkin esivalmistelutyötä jo 1800-luvun loppupuolella.

Samaan työhön Immi oli valmis ruohonjuuritasolla koululuokassa ja runoillessaan lastenlehdissä ja kansakoulun lukukirjoissa ilmestyneitä runojaan, jotka löysivät näin tiensä miltei joka kotiin. Ne sytyttävät rakkautta kotiin, kotikylään, luontoon, kanssaihmisiin ja omaan maahan. Kodin perintöä oli usko Jumalaan ja luottamus Hänen ohjaukseensa. Siihen pohjautuu se iloinen optimismi, mikä Immin runoissa tulee esiin. Monien surujen tummentaman lapsuuden yllä oli kuitenkin auringon hohde.

Immi Hellén opetti ensimmäisen lukuvuotensa 1884 - 1885 Vaasan suomenkielisessä kansakoulussa. Sen jälkeen hän siirtyi Helsinkiin Lapinlahden kansakouluun, missä hän toimi opettajana eläkeikäänsä saakka.

Ammattiaan arvostavana Immi Hellén piti huolta omasta osaamisestaan. Hän täydensi opintojaan yliopistollisilla jatkokursseilla ja ulkomaillekin suuntautuneilla opintomatkoilla. Yhteiskunnallisista aatteista hän tunsi omakseen raittiusaatteen samoin kuin eläin- ja luonnonsuojeluaatteen toimien Toivonliitossa ja Sylvia-yhdistyksessä.

Immi Helléniä opettajana kuvailivat oppilaat Koitto-lehdessä näin: "Hän oli hyvä opettaja, sen tietävät sadat hänen entiset oppilaansa. Hän oli enemmän kuin opettaja, hän oli oppilaittensa hyvä ystävä ja neuvoja vielä sen jälkeenkin, kun koulu heidän kohdallaan oli sulkenut ovensa." - He kiittivät opettajansa elävää ja innostavaa opetustapaa. Kun hän kertoi matkoistaan, tuntui oppilaista kuin hekin olisivat olleet mukana. Hän järjesti heille monta hauskaa hetkeä, hänellä oli heitä varten aikaa. Opettaja Hellén oli myös oppilaittensa kotien tervetullut vieras ja päinvastoin. Entiset oppilaat saivat olla vielä koulun päätettyäänkin opettajansa vieraina hänen Helsingin kodissaan ja kuunnella hänen kauniita runojaan.

Immi Hellén oli saanut innoituksen kansakoulunopettajan työhön 14-vuotiaana Tampereella ruotsalaisessa tyttökoulussa. Kutsumustaan hän sitten työssään toteutti koko persoonallaan niin, että hän varmaan hyvin vastasi sen aikaista kansankynttilä-ihannetta.