Maan saattaminen viljelykelpoiseksi on aina vaatinut paljon työtä ja monenlaisia työvaiheita ja -välineitä. Maa on pitänyt ensin raivata, ojittaa, muokata ja lannoittaa, jotta viljely onnistuisi.

Aura on kautta aikojen ollut peltoviljelyn symboli. Hevoset ja taitava mies auran sarvissa muodostivat perinteisen maatalouden aikana saumattoman työyksikön, jonka tuloksena maa kääntyi tasaisiksi viilloksiksi.

Toukoviljalle tulevat helposti kuivuvat peltolohkot kynnettiin syksyllä viimeiseksi. Keväällä kynnöksiä sitten ahkerasti ladattiin ja äestettiin. Rukiille tuleva kesantomaa sen sijaan kynnettiin ja kerrattiin kahdesti keskikesällä syksyn kylvöä varten.

Suurin osa talvella kertyneestä lannasta ajettiin jo maaliskuulla pelloille kevätviljoja varten. Lannanajo oli raskasta työtä ja siksi vanhat sanovatkin: "Kaksi oli kovaa päivää vuodessa: kinkeripäivä ja sonnanajopäivä". Mukavimmin työ sujui talkoilla. Myös naiset, tyttäret ja piiat, joutuivat tällöin peltotöihin. Kun miehet ajoivat lannan, naiset levittivät sen talikoilla koko pellon höysteeksi.