Rukoushuone sijaitsee Länkipohjantien varrella, lähellä Längelmäen vanhinta kirkonpaikkaa. Vuonna 1938 valmistunut rukoushuone on harjakattoinen hirsirakenteinen kirkollisrakennus. Länsipäädyn sisääntuloulkonema ja itäpäädyn alttarinkuoriosa ovat hiukan kirkkosalia matalammat. Katonharjalla on kellotorni.

Kokous rukoushuoneen rakentamiseksi järjestettiin vuonna 1935 ja samana vuonna perustettiin Länkipohjan Rukoushuoneyhdistys. Tontti ostettiin Uotilan tilan omistajilta, jotka lahjoittivat kolmanneksen kauppahinnasta, toiset kolmannekset lahjoittivat Vilkkilän Yrjölä ja Toivo Wallin. Kunnallisneuvos Heikki Tiitola lahjoitti yhdistykselle rukoushuoneen suunnitelmat. Seurakunta lahjoitti 300 rakennuspuuta, jotka kaadettiin ja ajettiin rakennuspaikalle talkoilla. Urakoitsijana oli Kalle Kumpu.

Rukoushuoneella pidetään edelleen jumalanpalveluksia, rippikoulua ja eri tilaisuuksia.
Talvisodan aikaan rukoushuonetta käytettiin siirtokarjalaisten vastaanottopisteenä. Kunta vuokrasi sakastin ja tarjoiluhuoneen Alhon alakoulun käyttöön vuoden 1952 alusta Länkipohjan koulun valmistumiseen asti. Vuonna 1960 suunniteltiin seurakuntasalin laajentamista, johon piirustukset laati arkkitehti Paavo Tiitola.

Rukoushuoneyhdistys luovutti kiinteistön vuonna 1965 Längelmäen seurakunnalle. Seurakunta kunnosti tämän jälkeen rukoushuoneen arkkitehti Seppo Rihlaman suunnitelmien pohjalta. Remontin jälkeinen uudelleenvihkiminen oli syyskuussa 1968.

Rukoushuone on mukana julkaisussa Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet.