Kaukolan kylän alueita sijaitsee kahdessa Isojärveen ulottuvassa niemessä, Leppälänniemessä ja Ouninniemessä, sekä Naarajärven ympärillä. Kaukolan kylän talot Niinijärvi, Naarajärvi ja Leppäjärvi siirrettiin Kuhmoisten kunnasta Längelmäen kuntaan vuoden 1926 alusta.

Kuhmoisten Kaukolan talon torppia olivat Ruotsin vallan lopussa Leppäjärvi (1780) Kopejärvi (1779), Korkeesuo (1769), Heinäjärvi (1782) ja Näinjärvi (1780). Leppäjärvestä tuli vuonna 1837 talon itsenäinen osa.

Isojako päättyi vuonna 1852 ja siinä olivat mukana talot Niinijärvi, Naarajärvi ja Leppäjärvi.


Kaukolan kylän vanhalle ulkopalstalle Niinijärvelle siirtyi uudisraivaajaksi jo 1770-luvulla Juho Eliaanpoika. Juhon pojanpoika sai talon itsenäiseksi v. 1802. Niinijärvellä oli Isoahon (1835) ja Kiviniemen (1813) torpat.


Isoaho oli Niinijärven torppa vuonna 1870. Isoahon tila lohkottiin vuonna 1918 Niinijärven perintötalosta.

Tilalla on säilynyt vanhaa rakennuskantaa: asuinrakennus, vanha asuinrakennus, aittarivi (kaksi pariaitta), riihi, lato ja maakellari.


Kaukolan kylän vanhalle ulkopalstalle Naarajärvelle siirtyi Rasin
renki ja vävy Tuomas Erkinpoika 1770-luvulla. Kahden
vuosikymmenen aikana Tuomas Naarajärvi ehti  rakentaa 11 erillistä asuin-, varasto- tai eläinsuojaa. Naarajärven torppaan muutti maanjako-oikeuden päätöksellä vuonna 1797 Simo Erkinpoika Kaukola.

Nykyisen asuinrakennuksen paikalla oli savupirtti. Hevostalli ja hirsinavetta ovat 1930-luvun alussa rakennettuja. Tilalla säilynyttä muuta vanhaa rakennuskantaa ovat muorinpytinki, aittarivi, jyväaitta, maakellari, sauna, venetalas, heinälato, riihi ja lato.