Nimimerkki "Pelakuu" - kokoelma murrerunoja
-- --
Talavi o pitkä, outo reissu
täynnä valakeita huppupäesiä pensasaitoja,
mehtän hijasta narahtelua
kapsäkkii o ahettava kirjavia kintaita, tuluppaaneja, tähtiä ja toeveita.
Matkalla o monia onnikkapysäkkejä
ja aekataulut ni sattumavarasia,
melekee pölöttäviä.
-- --
Mulla ol ikkunato talo,
suon takana, mahottoma pienessä kylässä
tammikuu yönä, mustavalakosten vuosien jäläkee,
männyneulaste etäne puhe kuulu unessan:
talosta löytyy ovi, ovelta poloku,
ota oma valos, juokse!

Suon toakse, mahottoma pienee kylää
jäe voa häteäntynee kissa vilikkuvat silmät.
-- --
Jämpsänjok sumussa
katulampulla harmoat pulisonkit
ja moaliskuu puutarhurilla ovela ilime.
Vihtorintie kolomessa tarjoilet mulle
poahtoleipeä, rapanperhilluu ja J. Karjalaise telepatiata.

Vetäsen peälläni uuven kevätkoltun
ja tiijän,
sumu o keäntäny nokkoansa, talavi tainnoksissa.
-- --
Jo kaua oli kunnellu
mehtän puhetta.
Tie löysi vasta täneä.
Matkalla piikkilanka-aitoja, epäröintiä,
vakavia ristejä, pernankukkia ja salaperäsiä kiukasoja.

Perillä oli elokuu, oli rekliinine valo.
-- --
Jämpsänjokloaksolaise tunnistoa jo kaukoa,
sehä mänii, tulii ja rykii.
Joskus se myös näkii, kuulii ja oavistoa.

Voa mistäs soatas Jämpsän ja Kosken koapungeille yhteine kihinä?
Täneän ku kuluu voa jumalato pihinä.

Nimimerkki "Inkkuliisa"

Tehtaan parkkipaikalla

"Katos Moppe ku on komiita autoja!
Papermiesten palakolla hankittuja."

   Eihän se Moppe kato.
   Sihtoa ojoa kaula pitkänä.

"Tehas se siinä humisii."

   Ei kuuntele koira.

"Piippu se on kun taivoan torni.

Komii laitos."

   No jäniskö siinä on männy?

"Ei Moppe, ei siihen veännetä miteä!
Ei pilata papermiehen päiveä."

Nimimerkki "Noapur järven takoa"

Pussila vuor

Ei lapsuus ollu meillä mitenkeä paha
myö lasista kahtottii järven taha,
ku Pussila Eemel peltuu kyns.

Ku mää oli laps ja ihan uor,
ol järven takana Pussila vuor.
Ei kukoa sillon sanonnu Himosvuor.
Myö veneellä souvettii järven taha,
ol ilima järvellä tyyn tai paha.

Nyt näkyy lasista kauhiisti väkii,
ne koneella nousii ylös mäkii.
Suksilla sieltä ne ales tulii,
eikä ne eis yhteä pölökeä.

Eikä siellä rannalla ole eneä rauhoa,
kun kauhii möly siellä vuoressa pauhoa.
Kyllä o ihmisillä kauhiisti rahoa,
kun ne koko talave suksilla vuorta sahoa.
Jos Eemel os sillo tienny teän touhu
os Eemelki pölänny, nyt ne pellotki mänii.
Ja mistä ne ihmiset soa sitä rahoa,
ku suksetki maksoa monta satoa.

Nimimerkki "Hanna-tät"

Vuojeaikakronikka

Aurinko paistoa ja hanget hohtoa, räystäätkij jo tippuu,
voan soa sitä viellä kotva' äouttoa ennenku käk kukkuu.

Kohtapa alakoa se kesäaika ja kellot keännetääm päin keseä.
Pijaa' 'ilimassa värisii keveän taika - variksetkij jo värkkeä peseä.

Sitten tullankim peäsijäisee, keveän suureej juhlaa,
mikä kummiski joka vuos aina paikkoasa vähäm muuttoa.

Huhtikuussa ennemmuinoi huhan (huhta = kaski) teko alettii.
Suvipäivänä (14.4.) paimentorvilla susijen suut sulettii.
Sillon kanssa kellokkaalle kello kaulaal laitettii ja
jyrkimpäivänä koko karja sitte ulos laskettii.

Ennemmuinoi Valapurina tehtiim monet taijat.
Sillätapoa vakuutettii ni ihmiset kun karjat.
Vappuoamuna aikasemm paimenet soittivat torvija,
mikä takas sen että karja ei jeänny kesällä kiertämään korpija.

Erkim päivästä vanha kansa tais kesä' 'ilimoja ennustoa:
Jos Erkki inuu, ni Urpo urisii ja vielä se Jussikij jurnuttoa.
Erkimpäivänä käk kukkuu vaikka hongan kolosta
ja Erkimpäivästä kyläm paimen otti karjat huostaasa.

Kustaampäivästä enne' 'aikaa istutettiim pernat.
Siellä sitä pellolla toaperrettii monem monet kerrat.
Juhannusotattona iltayöstä piirleikkijä leikittii
ja kylän kokkokallijolla vauhikkaasti keiluttii.
Syvänkesä' 'yötö' 'yö ol täynnä juhannustaikoja -
kolomasti muutetun talon katolla sai tietoosa tulevija aikoja.

Hermannilta heinääm mäntii. Viikatteet ne jätti jäläkii
haravija heiluttoa, heinäruvot kieputtoa,
jottei akkaviikon sateet piloas kaikki hyvät aikeet
talaven tarpeet varmistoa.

Sitte' 'alakoa määtäkuu ja tulii joakompäivä -
käk lakkoa kukkumasta, koivun tuoh lähtemästä.
Joakko kivej järveen nakkoa, veet tuosta kylymetä alakoa.
Lauri peäskyset kokuu laumaa ja Perttu lähetteä ne matkaa.
Illat alakoa hämärteä.

Iitampäivästä mikkelii syystöissä heärättii;
pernat kuppaa, akat pirttii enne' 'ohjeeks annettii.

Lokakuussa talavem merkit alakavat jo näkyvä -
Simompäivästä pienet järvet rupiivatkij jeätymää.

Palavelusväi vapoaviikkuu marraskuussa vietettii -
kissaviikon nimellähän tuo teällä tunnettii.
Liisal liukkaat ja Kaisan kaljamat o hyvä piteä mielessä.
Ja Antimpäivästä sitte' 'alakoa rek'kelitki lähetä.

Ompa yötä yökötellä Annampäivä' 'aikaa.
Tulii sitten tuomaskulta, tuo joulun tullessaa, alakoa joulurauha.
Oattona tulii joulupukki peällään turkki, karvalakki,
käissään karvarukkaset.
Lahjat jakoa mossiloille, jatkoa matkoa kiireissääj
ja monta kyleä käytyvääm paloa Korvatunturille.

Alakoa sitte vuos uus tinonee ja taikonee.
Tinasäkit, avoamet, naisempeä ja hevone
tietävätten onnekasta aikoa.
Nuppineula, musta lanka, seppele ja ruumisarkku
merkihtevät suruva ja vaivoa.
Hiivanuuttiil loppuu joulu, alakoa ark ja aren touhut.
Heikki talaven selän taittoa, poavalina pakkanem paukkoa
ja mimmosta ilimoa kallena semmosta koko vuoje.

Karhu kylykiisä kynttylänä keänteä ja
oamupihin (pihti) soa matilta mäille heitteä.
Laskijaisena ennem mäkii laskettiij
ja eänekkäästi "pitkijä pellavija" huuvettii.

Moaliskuu jo moata näytteä, tiet tukkii, ojat täytteä
ja mikä moarijana malolla se vappuna vavolla.
Jolla ei moarijana majoa ja peäsijäisenä peseä,
sillä ei koko kesänä keteä.

(Nin se vuos männä huraht!)