This article is not available in English. Please select another language
from the navigation bar at the top.
|
2006 Runuu jämpsäks -kilpailun palkitut runot
1. palkinto
Kotseutu Nimimerkki "Pipe" Peäskysein piiskusein, mistäs kaukoa lentelit? Kävikkö jo Koskempeällä vaiko takoa Linnasmäjen tervehyksen tuot? Sirkuttelet, tirskuttelet, ilakoijien liitelet. Moalimalta tulessas kuinka Jämpseän suunnan soat? Tiijäkkö sä Jämpsänjojen, Kankarisveen hyttyspaikat paraat? Kai sun emos ja sen emo sitä ennen ja sun poikases tänne osoa, koseuvulleen. Valakpaita, musta nuttu, koriit sun on kamppeet. Lentoreissut, evustus, virkapuvun voatii kait. Syksy tulii, sinä lähet, keseä myö toas varrotaan. Tuomariston erikoismaininta
Nimimerkki "Syntymäpaikka Jämsänkoski"Ikeä tulii Nii, se o iha kauhiita,ku oatteli juur öylö, että kaheksakymppiä tulii täytee Minähä oli nuor tyttö, vasta ripille peässy, ku se Walteeni rupes siinä vehtoamaa, että jos mäntäs yhtee No, sillähä ol komia tehas, ja ku ne huuvatti sitä torvii oamusta iltaa, nii sehä kuuluu Jämpsää asti ja työläiset män peräkyöriä niihi löysilöihi - ja rahoa tul, mutta män kanssa Mielenkiintuu kyllä alako olla... Kyllä äite- ja isävainoa minuva monesti varotti, älä mäne se ketka kelekkaa, ku ei kukoa tiejä mitä siitä tulii - köyhä tyttö ja suur sotaherra Koskenpeähä läht sitten kanssa, mutta se ol jotenkin ihtenäisemp - vaikka kyllähä myö kumpanenki oltii ninku koalijaiskoakkuja, vähäsiä reppanoita Nihä siinä sitte asiat män, että Walteeni vainoa kanssa mäntii yksii, nii - se ol vuos kakskytäkuus Aika lahiita se elämä ol, yhessä mäntii läp sovat ja rauhat, nähtii ne oikeistoratikaalit ja komunistiakitoattorit - no mitä niistä meikäläine - kai ne kaikki koitti parastaa ajoa meijä yhteistä hyveä Sova jälekee alako kehitys kiihtyy, uusija mossia synty kauhiisti ja työmiehetki rupes rakentaa - kyllä mökkijä nous Se Walteeni vainoa poika, se Juuso, sehä ol kaikessa kiini teälläki, se kuluk tehtaalla lätsä peässä ja perperi peällä - ja kyllä se minustaki huolta koitti piteä Koskenpeä mänetti huoltajasa ja minä vähä ninku lähi sille äitipuoleks sillo kuuskymmentäyheksä vuotena - ne ola aika ryhikästä aikoa - väkii ol ja työtä piisas kanssa Ku ikeä tulii, ni sitä alakoa näkii raitilla kauhiisti outoja noamoja - ennehä minä tunsi kaikki - nyt ne o männy hautuumoalle Siellähä minäki o alakannu laukata, alakaa voa raput olee liikoa hengen peälle, o pakko välillä istuva henkii huokuuttaa, mutta pirssijä en o ottanu - kyllä ihte täytyy vielä peästä kulukee! Ole lehestä lukenu, että rupii väk hupenee teällä koskella, mihkä ne oikee mänii, ehä minä kaikkija tiijä - mutta työtä ei taho riitteä - kyllä se seki ol, ku Walteeni vainoa läht, ni kai myö jeätii vähä tuul ajolle Ja vielä pit seki näkii ja kokii, että tehas työnteä ihmisiä mäille, vinanssit voatii isompata voittuu - näi ne puhuu, ne jotka vahtoa läekärivastanotilla vuoruusa - nehä tieteä siellä kaikki - tai ainaki ne luulii ni. Minäki o tehnyt sinne asijata voan iha tikusta, ku siellä kumminki peäsii vähän pauhoamaa - sanovat sitä virikkees Ku ikeä tulii, ni kyllä pölökeä välillä millo mitäki - tuoki lintulenssu - hyi helevetti (e minä yleensä kiruu) kuka sitä senki peästi vallollee - vai onko se pelekkeä ropakantoa Kyllähä sitä välillä huolta kantoa tulevasta - ku asiat tuntuu mänevä iha peälaillee Kukoa ei eneä ota voaliloitakoa tosissaa - kaikkia konstia voa käytetää, että soatas äenijä - ja sitte voa rähistää keskenää ja ajetaa muka kunna etuva - kaikki melekee er sunntaa ja osa vielä öyssätää syrjää Kyllä minusta välillä alakoa tuntua, että ku ikeä tulii, ni kukoa ei tosissaa välitä ajoa oikiita asijata - nytki niitä kollija voa meinoavat hyyssätä, vaikka työpaikat mänii ja velekoa tulii, ku o rakennettu liija ramiisti No vielähä minä kumminki omat vuosjuhlan ihte laita. Ei minusta taija tulla vaivastaloo mänijätä. Siellä mäinpeällä on kyllä kahtellu sitä huushollia, mutta ainaki nämä kaheksankymppiset vielä meinoa ihteksen vietteä - ei kai tartte kauemmaks peäkoppoa vaivata - ei minu, ku ei kerra muijenkoa |
Upper level
