Vaikka uhrikirkon perinne pohjautuu keskiajalle, Suomessa tunnetaan luterilaiselta ajalta kolme uhrikirkkoa: Pyhämaan Luodon vanha uhrikirkko (rakennettu 1648 - 1651), Oulunsalon vanha kirkko (rakennettu 1665 ja purettu 1872) sekä Kuoreveden kirkko (rakennettu 1779).

Pyhämaan uhrikirkolla uskotaan edelleen olevan parantava vaikutus. Niinpä lahjan antaminen kirkkorakennukselle on elävä tapa onnettomuuden uhatessa tai kiitoksena, kun on selvitty vaikeasta tilanteesta. Myös Kuoreveden uhrikirkko saa yhä rahalahjoituksia, vaikka uhritavan kukoistuskausi ajoittuikin 1700-luvun loppuun ja 1800-luvun alkupuolelle.

Keskiajan käytäntö antaa kirkkorakennukselle lahjoja ei sinänsä ole ihme. Silloin ajateltiin, että kirkkorakennus on persoona, oikeushenkilö, joka saattoi omistaa esineitä ja maata. Yhä vielä kirkkolaki tuntee käsitteen kirkkomaa, joka on keskiajalla ja uuden ajan alussa vastikkeetta kirkolle annettu maa kirkkorakennusta varten. Tällaista kirkkomaata on koko Suomessa runsaat 2000 ha (v. 2007, kirkkohallitus).


Keski-Suomen kirkkoja esittelevien nettisivujen (www.finnica.fi) sanakirja kertoo, että uhrikirkolle "taikauskoiset ihmiset ovat onnettomuuden uhatessa uhranneet rahaa tai muuta omaisuutta". Uhrikirkossa on kuitenkin kysymys taikauskoa paljon syvemmästä hurskaudesta ja rukouksesta. Esimerkiksi Anders Markuksenpoika Råckman lahjoitti "Kuorehveden uhrikirkolle" vuonna 1682 ehtoollista esittävän maalauksen "Jumalan kunniaksi ja kirkon kaunistukseksi".

Kuoreveden uhrikirkon merkittävin lahja lienee votiivitaulu, joka on kopio Raumalla 1572 kuolleen Margareta Matintyttären, pormestari Matti Juhananpojan (Jussoila)
tyttären,  muistotaulusta. Alkuperäinen on Rauman
kaupungin kirkossa, entisessä luostarikirkossa. Arvokkaan kopion Kuoreveden uhrikirkkoon lahjoitti kupariseppä Markus Wirén Porista vuonna 1835. Wirén oli syntynyt v. 1793 Längelmäellä, joten Kuoreveden uhrikirkko oli hänelle tuttu. Kupariseppä Wirén kuoli lapsettomana 1836, lahjoitustaan seuraavana vuonna. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli kuollut lapsivuoteeseen 1821 ja vastasyntynyt poika vajaa kuukautta myöhemmin. Votiivitaulun lahjoittamiseen liittyvistä syistä ei ole tietoa.

Kuoreveden kirkon saamat runsaat lahjoitukset mahdollistivat ensimmäisten urkujen hankinnan jo vuonna 1856, jolloin se oli erittäin harvinaista. Urut ovat nykyisin Hämeen museossa.