Toistaiseksi vain osa runoista (runo / kilpailuun osallistuja) on kopioitu sivuillemme.

Kankarine

Nimimerkki "Rnnalla veen"

Out järv järvistä Suomen.
O onnii eleä kerallas huomen
nähhä kukkiva piilipuun
kypsyvä puolan ja viljan

Monimuotone, kovin mutkanennii
mäntyvä, hiekkoa, savii, ku kivii koske
siel raja yhtehine koskiste ja komiitte
piirretty vetii, sylii aaltoi

Reitt kanottei, loaja moalima
mummo markkai witone
vettes kimallus mu huumoaa
vaikk tummoa o vetteis tuo
aaltoi harjoin se loo
kimallukse timanttein

Hiekk rantois lummoon jeäp
kulukija nii ouvon muan
kuin ämmät, äijät paikkakunnaltoa

Ku siima hiljoa veteä soutoa
votp tyyne pinna alta noutoa
haue, kuha, ain ahvenannii

Hanh, sotka, johten monnii muu
su peilpinnalles laskeutuu
nii kaoas kauttas ajjautuu
tuop keveän, syksysennii

Siit ymmärtämmää luonno aijon
opit; jopa kuuntelun taejon
orava, rastas tapsahti tuolla
ymmärrät; ves ee anna elämän kuolla.

Nimimerkki "Ärrä-Pee"


Elettii vuotta kuuskymmentä yhekseä
kaipolan kylässä iha onnellista elämeä,
tarina tytön nim ol Minna
ja se äijellä aika lyhköne pinna.

Ku tyttö alako lähestyy kolomee vuotta
ni hammasleäkär kiels eikä suotta,
että tuti imemistä lopetella pitäs
ku hampaat veärää asentoo vänkäs.

Tutista vierotus pantii het käyntii
hoitotät Anjalle ohjeet annettii,
koita keksiä vaikka valahieta valakosia
että päiväunet iliman tuttia vois koisia.

No´Virtase Jukka ol siihe aikaa jo kuulusa mies
koskelta lähtösi se hoitotätkin ties,
ja Minnalle tämmöne tarina keksittii
että Jukka se vei sun tuttis Helsinkii.

Tyttö ol ottanu päivällä toesta tarina
ja lopettanu tutista marina,
illalla kotona nätisti laitto nukkumaa
eikä pahemmi käyny kukkumaa.

Mut nukkumine ol pelekkeä lumetta silimä
kaks tuntia kulu ja tyttö miettiny sängyssä,
sitte ilimesty olohuoneesee mutrussa suu
äite ja isä kuinka? Kaukana se Jukka oikee asuu?

Nimimerkki "Äijen Tyttö"

Vuostuhannet ot vuoloana virrannu
uomoas uskollisesti seurannu
kaukoa Multian mehtämoaisemista
periltä suurten soijen.
Matkan varrelta pienistä puroista ot lisävoimoa ammentannu.
Kosken kuohuissa ot mahtis näyttäny.
Suvannossa noyryytes tunnustannu.
Intohimosesti suurta peämeäreäs peän ot halunnu
avoveteen ulapoille Päijänteen.

Paremma elämän toevossa
ihminen sut raha alttarille uhras
raiskas jalot piirtees.
Väljänä virranneet koskes kovin kourin pist kahleisiin,
est lohen sukuisten kulukii kutupaikoille.
Soastutti kirkkaan vetes
ihan samiiks sekotti
kalan eleä omilla asunsijolloa.
Levisit likaviemäriks
paha hajun ilimoille peästit.

Vihon viime ihminen virheensä ymmärs
huomas huonot tapansa.
Tekniikan avuks otti
rakens jätepuhistamon.
Likaveet siellä puhisti
puhtaat veet lask virran vietäväks.

Tänäe jo kalat virrassa ui.
Eivätten eneä kesken matkoasa kuole,
helteisellä ilimallakin virrassa happi riitteä.
Voan ei nouse lohen sukuset
kutupaikoille entisille,
kun osa joesta on moan alle pantu
uus uoma kallion uumenii porattu
ves putkeen juoksutettu:

Eio vielä reitti tullu tunnetuks
lohen suvulle, uija ylävesille
putken kautta kutupaikoille tutuille.

Nimimerkki "kpeltonen"

Jostain Kosken puolelta ol se mies
ja Jämpsän puolelta se naine.
Ne markkinoilla ku toisesa tapas,
mitenkä ollakkoa, ni vähäsem' peästä
rupes tuntuu niillä, että yhessä
jos kahveet juotas, tuossa Akuliinassa vaikka,
ja oikeen pullan kanssa.

No, ei siinä sitten kauvan männykkeä,
ku joivat jo yhteisen pöyvä eäressä
jokaoamuset kahveet, ja murkinat muutki.
Nihän ne selekii joskussa elämä' lavut
kun ihtellää voa, ilima miteä
senkummempia kommervenkkejäkin,
ninku ny näilläki kahella kävi.
Että yhessä nin Akuliinat, ku
Miekkainpetäjätkin, näki.

Nimimerkki "Hulta"

Lähin myllyy oamulla aikasee,
- aikaseeha myö aina -
talakkunoita jauhattaan,
nytkin, moanantaina.

Jokvarteen, kärryllä tietenki,
pusseja par ja kolomekki,
ja aisossa kaulalta koarevin.
Kopis komiisti sillan kans.

Myllär talakkuna-aineet tuuttiin pan
ja ohrat ryyniks kuori.
Minä kirmasin kylälle, tottahan.
likat lettinauhoja suori.

Ostin leipomon puojista vehnästä
ja Arvion kaupasta noita:
makeisia, ja miehekästä,
piipputupakoita.

Kotomatkalla poskessa makeinen.
minä kaihuun koriita Hultoa,
Jokvarren likkoa, tunnen sen.
Piimätalakkuna muistonsa kultoa.

Nimimerkki "Äijän poika"

El enne Jämpsä äijä
tervapöksy perskaposki
paljaspäine peltomyyrä
piene jyvä piilottaja
komii orii ohjastaja
lypsykarja kasvattaja

Ol äijällä älyä
tek taie tupasessa
salvo kaikki salvoksesa
kammarinsa kokoel
asuntilat asukkaille
eläinsuojat elikoille
tontulle riihe rakens
sirkolle savuse sauna
keitti tervoa tervaksista
tököttiä tuohisista
niillä sivel kalusa
kärrin pyörät käsittel
veneisiisä voiteen vet
taevas reesä jalakset

Kynt., kylv kasket kyöt
Kaivo ojat, kuokki korvet
Musat roato raunioho
Kivet, kasohi kokos
Leäniäsä loajentel
peltoasa perkaeli
soaen sitten saot suuret
rukihista ranteisihi
ohrat saht maltaisihi
kiljuainehet kipakat

Aina aret ahkeroiht
pit pyhät pyhimpinä
kirkkuun eht ajallasa
hartautta harjottamoa
Jouluvirttä veisoamoan
kuulemoan papi puhetta

Otti opiks Pyhä kirja
moasa käytö maht käsky
Yksi yritti selevitä
aikoinasa annetusta
tehtävästä tärkiistä
Pist piikasa paksuks
ohessa oman eukkosa
kykenpä kylälleki
naitavaiset napsautti
kaks jalat kanoan ast
Ol hällä poikuu par
kaks poikuu potriita
oma aka antamija
oma tuva tuottamija
Peltojesa perijöiks
Jatkoks jalo sukusa

Eenokki ol esikoine
Poika yle ylpiähkö
Komii ol kasvoltasa
Varreltasa vantterahko
Kasapäitä kahtellessa
korehia kosiskel
Naitii viimen noapurihi
Kotvävyks Korplahelle

Toine poika Terva-Tane
Otti ohjat kot talo
Isännyyve isältäsä
Neuvot nasevat omas
Vakaisilta vanhemmilta
Jakoaksee ne pojillesa
Tuleville taitajille
TEkijöille uuve aja
neuvo äijä poikoasa
Selittel terva tait

Rakenteassas rekijäs
Kaplasteassas kelkkojas
Kasta kaplaat tökötissä
Tervassa ketarat kasta
Enne lyöntiä läpii
Jalaksehe junttoamista

Ku varrehit kirvestäs
Vasaraasi vartta laitat
Vejä tervoa varre peähä
Silimeä tereän teräksise

Tämä taia tehtyäs
halkopuita hakatessa
kannokoita kastessa
tervaspuita telmiessä
lyöjessäs ei terä lennä
kallis kalu pusikkoho

Poika opi onkee otti
peähä pist isä neuvo
aian panuu aiko männä
otti tervoa tynnöristä
tököttiä tuokkosehe
niillä seipeähät sivel
alapeästeä alavariisa
vielä sitä ketoho koato
seipeän reikeän lorautti
moan rakuu rapsautti
enne kuja kepitystä
aian piele pystytystä

Isä näk ikkunasta
piilostasa poha touhut
läht äijä ariinä
viikset männessä väpätti
poikoasa torumaha
tuhloamisesta tivate
män vähä vikoan
toluko tuo tekos
tuo o liikoa tuhlausta
tervalieme tärvelyä
Iha työhön tärkiimpähä
Vähä vain tervoa sutase'