Kylänikkari Emil Siltanen
Syntyi 11.7.1873 Jämsässä ja kuoli 65-vuoden ikäisenä 13.11.1938 Koskenpäällä leskenä. Hänen puolisonsa Rosa o.s. Salonen syntyi 21.7.1883 Jämsässä ja kuoli 11.4.1926 ja heillä oli 5 lasta.
Perhe siirtyi Jämsän seurakuntajaossa vuonna 1920 Koskenpään seurakuntaan. Perhe asui Koskenpäällä Kalmavirran kylässä Halmeniemen tilasta erotetulla Kulmala –nimisellä tontilla omakotitalossaan. Talossa oli kamari ja pirtti, joka oli myös puusepänverstaana. Rosa-emäntä teki ompelutöitä kotona ja lisäksi hänellä oli aina lehmä hoidettavana.
Siltanen oli arvostettu mies ja taitava nikkari. Hän teki tilauksesta huonekaluja ja ruumisarkkuja kotonaan. Paikan päällä rakennuksilla hän teki taloihin ovia, ikkunanpuitteita ja keittiökaappeja. Lisäksi hän toimi poikien käsityönohjaajana Kalmavirran ja Kukkaron kansakouluilla.
Siltasen perhe tuli khtalaisen hyvin taloudellisesti toimeen.

Kylänikkari Otto Johanes Aaltonen Juhonpoika
Syntyi 21.6.1876 Jämsässä. Hänen puolisonsa Ida syntyi 3.12.1878 Jyväskylän maalaiskunnassa. Heidän avioliitosta syntyi 10 lasta.
Tuohon aikaan Aaltosen vanhemmat asuivat Vanhan Jämsän Koskenpäällä, Vähän Rautaveden rannalla Niemi –nimisessä torpassa. Sieltä perhe muutti samalla rannalla olevaan Pepunen –nimiseen torppaan torppariksi. Sittemmin Aaltonen tunnettiin paremmin nimellä Pepuspoika. Sillä hän oli Pepusella vanhempiensa luona työikään saakka ja opetteli nikkariksi tehden huonekaluja tilaajille.
Aaltosen avioiduttua, perhe asui Koskenpäällä mm. Kirkonkylässä ja Vekkulan kulmalla. Aaltonen teki asuintiloissaan huonekaluja ja oli mm. Iisakki Virtasen nikkarinverstaassa työssä. Vuonna 1920 hän oli työnjohtajana paperitehtaan puuseppäverstaalla Jämsänkoskella. Aaltonen oli ystävällinen työnjohtaja.
Aaltosen poika Hanski oli vilkas ja huumorintajuinen oli laajalla alueella hyvin tunnettu. Hänet tunnettiin hyvänä huonekalujen verhoilijana sekä vitsikkäänä huutokaupan vasaramiehenä, joka oli hänelle ”sivuammatti”. Siinä työssä hän oli aina valmis leikinlaskuun. Kun Hanski sai ihmiset nauramaan, niin silloin hän leikillisesti huomautti mm. ”Olkaa hiljaa, huutakaa”.
Aaltonen ja hänen vamonsa oli uskonnollisia. Otto kävi hartaustilaisuuksissa puhumassa. Ja hänen tapanaan oli raamattuun viitaten, joskus myös ennustaa, että mitä maanpäällä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Hän ennusti mm. ”että ihmiset tulevat vielä näkemään päättömiä hevosia maantiellä”.
Perhe oli Jämsän seurakunnan kirjoissa Jämsän Jaatilan kylän Munkkilanmäessä, joka oli Vekkulan kulmalla. Jämsän seurakunnasta perhe siirtyi Jämsän kunnan väestörekisteriin 21.11.1924. Puolisot muuttivat lähes 60-vuotiaina 1930-luvun alkupuolella Tampereelle, missä molemmat olivat kuollessaan noin 80-vuoden ikäisiä.

Kyläpuuseppämestari Iisakki Virtanen eli Metsälän nikkari
Syntyi v.1879 Jämsässä, kuoli 67-vuotiaana v.1946. Hänen vaimonsa Milda kuoli 80-vuoden ikäisenä vuonna 1964 ja heillä oli kaikenkaikkiaan 8 lasta.
Rajamäen 10 hehtaarin tilalla oli navetta ja siinä jatkusvasti pari lehmää, joita Milda-emäntä hoiti. Asuinrakennuksessa oli kolme huonetta sekä puusepänverstas.
Kun vuonna 1891 Siniänvirran kansakoulu muutettiin Koskenpään kirkolle Räihän taloon vuokralaiseksi, niin Iisakki kävi kansakoulua kolme luokkaa vasta 12-14-vuoden ikäisenä. Koulumatka oli n.5 km, sillä Rajamäki sijaitsee Koskenpään kirkolta Jämsään johtavan tien varressa Huhtian kylässä. 1900-luvun alussa ”nälkä opetti Iisakin puusepäksi”, sanoo Iisakin oma poika Kalle. Siitä alkaen Iisakki teki puusepäntyötä Rajamäessä kuolemaansa asti, siis lähes 50-vuoden ajan.
Iisakki Virtasella oli asikkaita laajalla alueella, aina Pohjanmaalla asti, ainakin kolmessa pitäjässä. Tilaustyönä tehtiin huonekalustoja ja erikoisia keinutuoleja paljon. Ruumisarkkuja tehtiin vain lähiympäristöön.
Parhaina huonekalujen menekkivuosina oli puuseppiä työssä 2-3. Näistä mainittakoon vain seuraavat; Koskenpäältä Otto Aaltonen eli ”Pepuspoika”, työssä noin kolmen vuoden ajan ennen vuotta 1920 ja samoin kolme vuotta työssä oli Sulo Laakso ”Tivo”, joka oli naapuri Huhtianmäestä. Sulo oli käynyt veistokoulun Tampereella. Hän oli osaava puuseppä. Myöhemmin Sulo asui Koskenpään keskustassa rakentamassaan omakotitalossa. Sulo osallistui työväenjärjestötoimintaan ja myös Koskenpään kunnalliselämään.
Iisakki Virtasen puusepänverstaassa oli ajoittain työssä verstaasta toiseen vaeltavia nikkarikisällejä. Virtasen ainoa pitkäaikainen ja vakituinen nikkari oli hänen oma poikansa Kalle. Isä oli opettanut pojan hyväksi puusepäksi jo nuorukaisena. Kalle oli siitä saakka, lähes 30 vuotta työssä isänsä verstaassa. Verstaassa ei ollu koneita, oli vain jalalla poljettava puusorvi.
Iisakin poika Kalle kertoi siitä, mitä tapahtui Jämsänkosken paperitehtaan puusepänverstaalla v. 1920 eli ”miljoona vuotta”, jolloin tehtaalla suoritettiin suuria saneeraustöitä. Tuolloin otettiin lähiympäristöstä työväkeä, mm. Koskenpäältä kaksi hyvää kyläpuuseppää työhön. Työnjohtajaksi Otto Aaltonen ”Pepuspoika” sekä penkkipuusepäksi Iisakki Virtanen, joka vei tehtaan verstaalle oman höyläpenkin ja jonka ”Pepuspoika” erehtyi myymään tehtaan herroille. Ja kun Virtanen sai sen tietää, niin hän suuttui ja heti muutti omaan verstaaseensa Koskenpäälle.