Emil Aalto, syntynyt 27.8.1897 Jämsässä, kuoli 22.11.1964, 67-vuotiaana. Puolisonsa Elli o.s. Metsänen, s. 1901 Jämsän Koskenpäällä, elää. Heidät oli vihitty avioliittoon 1933. Avioliitosta lapset Kauko ja Jouko.

Kun Emil oli ollut yli kaksi vuotta puusepänopissa Eklundilla Seurahuoneen verstaassa, niin sen jälkeen hän muutti v. 1917 puusepäksi Niilo Patiselle, joka samanaikaisesti muutti puusepänverstaansa räätäli Niemisen talosta kauppias Arvion piharakennukseen.

Tästä työpaikastaan Eiml oli poissa noin 1,5 vuotta: kansalaissodassa ja siitä syystä vielä punavankina Konnunsuon varavankilassa vuoden 1919 heinäkuun alkuun saakka. Sieltä palattuaan hän tuli jälleen Patisen verstaalle. Oltuaan 15 vuotta täällä, Emil muutti J. A. Lindenin verstaaseen työhön vuosiksi 1934 - 38.

Emilillä oli oma puusepänverstas entisen Lindemanin nahkatehtaan konehuoneessa n. kaksi vuotta, ja kun hän verstaansa lopettamisen jälkeen oli vielä vuosien 1940 - 55 vaiheilla jälleen Niilo Patisella työssä 15 vuotta, niin sen jälkeen Emil muutti Jämsän keskustasta Olkkolan Sahalle puusepän- ja maalarintyöhön. Olkkolaan hän rakensi omakotitalon perheelleen, jossa hän asui koko loppu elämänsä.

Emilin Olkkolaan muuttaminen johtui siitä, että sieltä hänelle ja myös sähköasentaja Otto Laineelle ja suksiseppä Heikki Sulinille lahjoitti professori Pauli Tuorila samansisältöisillä lahjakirjoilla kullekin noin hehtaarin suuruisen maa-alueen omistamastaan Saaren tilasta. Koska lahjakirjoissa ei ilmene, miksi Tuorila lahjoitukset teki, annan seuraavana selvennyksen.

Lahjoitukset johtuivat siitä, kun vuoden 1918 kansalaissodan ajan hirmutekojen tapahtumapaikkana ollut Saaren talo ja sen silloinen isäntä olivat huonossa maineessa, ja kun Saaren talo myöhemmin siirtyi professori Pauli Tuorilan omistukseen, joka ilmeisesti oli kansallisen eheyttämisen kannalla edelleenkin, sillä kansalaissopu oli ilmeinen vuosien 1939 - 40 käydyn talvisodan aikana. Näin ollen Tuorila pyrki parantamaan Saaren talon mainetta sen uutena isäntänä. Edellä olevien perustelujen lisäksi on vielä mainittava, että Pauli ja Kaarin Tuorila antoivat v. 1945 edellä mainitut asuntotilat työväen edustajien esityksestä Jämsän Työväenyhdistyksen jäsenille, punaisten rintamalla ja punavankeina olleille edellä mainituille, paitsi Heikki Sulinille, syntynyt 16.5.1914 Jämsässä, jolle lahjoitus tehtiin sillä perusteella, että hänellä oli huollettavanaan suuri perhe ja kun hän oli vuosien 1939 - 44 sotien ajan rintamalla.

Emil Aalto oli erittäin taitava puuseppä sekä huonekalujen että soittimien, kuten mandoliinien ja kanteleen, tekijä. Hän sai ne myös hyvin soimaan. Hän käytti näitä soittimia ei vain omaksi ilokseen vaan myös joissakin tilaisuuksissa. Näytelmäkappaleissa hän esiintyi joskus, ainakin vuodesta 1920 alkaen.

Emil oli työtoverina rauhallinen sekä ystävällinen ja huumorintajuinen. Tuosta muistuu mieleeni hänen tekemänsä "kikka". Kun verstaaseen oli ulkona tulossa verojen ulosottomies Veijonen ulosmittaamaan veroja Emililtä, niin hän meni piiloon lattialla valmistusvaiheessa olevaan ruumisarkkuun ja veti kannen arkun päälle. Kun Emiliä ei näkynyt, niin Veijonen poistui keskusteltuaan tuokion ystävällisesti puuseppien kanssa. Emil maksoi veronsa Veijosella seuraavalla käynnillä huumorimielessä.