Kotiseutuni kauniit näyt
ovat tehneet koko elämäni
kauniiksi.

Kotiseutu Kuorevedellä oli edelleen Immi Hellénin paras paikka. Varhaislapsuuden vuodet äidin vielä eläessä olivat jättäneet mieleen tunnot kodista lämmön ja rakkauden paikkana. Sellaiseen hän kaipasi itse, sellaisen hän varmaan olisi suonut jokaiselle luokkansa oppilaalle, joita hän katseli opettajapöytänsä takaa.

Samoja asioita ja lämpimän kotipesän tuntua Immi Hellén on siirtänyt sadunomaisesti eläinaiheisiin runoihinsa Oravan pesä ja Peipon pesä, jotka sävellettyinä ja koulun laulukirjoissa suosikkilauluina olleina ovat yleisesti tuttuja.

Omaa äitiään Immi Hellén kaipasi koko elämänsä: "Kotoinen lehto, latvoissas tohina tuulen. Sinä kun laulat, äitini ääneks sen luulen."

Samoin kotoa poissa ollessa oli Immillä huoli isästä, hänen jaksamisestaan monien töittensä ja huoliensa keskellä. Isänsä valokuvan laitaan Immi kirjoitti:

Mitä kertoo tuo kasvojes ilme
ja vaot sun otsallas?
Oi, vaivoja kärsityitä
ja mustia murheitas.
Oi, vanhoillasi jos voisi
Sun sydäntäsi lohduttaa,
jo paljon kärsineelle
ilon hetkisen valmistaa.

Onnia-sisar oli käynyt saman Tampereen koulun kuin Immikin, ja sen jälkeen hän oli opiskellut sairaanhoitajaksi. Lomillaan nämä vanhimmat tyttäret seurasivat pienten sisar- ja velipuolten kasvua ja kehitystä. Immi sai Huvilan pihamaan leikeistä yhä uusia aiheita maalaiselämää kuvaaviin lasten runoihinsa. Pojat kävivät isän kanssa kalastamassa. Isän mukana he myös pääsivät matkoille pitkin pitäjää, pitihän olla veräjän ja porttien avaaja, kun hevosella kuljettiin. Ja veräjiä oli tosi paljon siihen aikaan laidunnettavan karjan vuoksi. Matkan varrella oli myös marjapaikkoja. Niiden varalta oli mukana tuohisia. Olihan mukava viedä kotiin tuliaisiksi mustikoita ja vadelmia. Isä oli myös suuri luonnon ja eläinten ystävä. Hänen kanssaan oli kuin opintomatkalla. Joku sisarusparvesta onkin sanonut, että luonnonrakkaus ja musikaalisuus ovat heillä isältä perittyjä ominaisuuksia. Paitsi lasten puuhia ja leikkejä myös eläinaiheet ovat esillä Immin runoissa.

Huvilan nuorimmat lapset eivät olleet vielä 10-vuotiaitakaan - Immi vanhimpana 36-vuotias, kun heinäkuussa 1897 aina niin terve isä sairastui kuumeeseen. Lyhyen sairausajan jälkeen hän perheen järkytykseksi kuoli.

Uudet järjestelyt olivat edessä. Immi osti nyt Huvilan rakennukset, pihapiirin ja rantametsän muiden vuokramaiden palautuessa päätilaan takaisin. Perheenjäsenet viettivät talossa sittemmin pääasiassa kesiään. - Muut sisarukset perustivat perheet, mutta Immi ja Onna eivät menneet naimisiin. Heille oli ikään kuin oma tehtävänsä olla vanhempien tukena tämän suuren ja lahjakkaan perheen eteenpäin viemisessä.