This article is not available in English. Please select another language from the navigation bar at the top.
Vanhuus

"Kotiseutuni kauniit näyt ovat tehneet koko elämäni kauniiksi." Näinhän Immi Hellén sanoi ajatellessaan elämäntaivaltaan. Sen hän kulki vaikeuksien kautta ahkeroiden, kutsumustyötään antaumuksella tehden ja suuren kotiperheensä kohtaloissa myötäeläen. Sellaiseen elämään tarvittiin voimavaroja, mutta se myös antoi niitä. Perusvoimavarasto oli "ylhäisissä". Opettihan Immi Hellén runossaan myös lapsia sanomaan turvallisin mielin Taivaan Isälle: "Kun voimani uupuvat, käsilläs kannat."

Kaunis elämä, se näkyy hänen runoissaan. Sitä hän toivoi kaikille lapsille. Aikalaisen muistelmien mukaan hän "saattoi ihanasti lasten henkeä ikään kuin rakkauden käsivarsin kohottaa ylöspäin siitä hädästä, surusta ja tuskasta, joka heitä nykyaikana niin voimakkaana ympäröi."

Enkeli ohjaaMaan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt´ ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.

On pimeä korpi ja kivinen tie,
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi pianhan lapsonen langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt´ ihana enkeli kotihin vie.
Oi laps´ ethän konsanaan vetää sa vois
sun kättäsi enkelin kädestä pois.

Immin runosta Enkeli ohjaa

Lukuvuoden 1936 - 1937 lastenlehti Koiton numero 13-14 oli Immi Hellénin muistolle omistettu. Hän oli vuosien ajan, vieläpä sairasvuoteellaankin avustanut sitä runoillaan samoin kuin Valistuksen Lastenlehteä. Nyt lehti joutui kertomaan: "Kun maamme pukeutui valkeaan vaippaansa, vieri surusanoma yli Suomen. Runoilija Immi Hellén on poissa." Hänen elämänsä päättyi 76-vuotiaana 20. päivänä tammikuuta 1937. Sairausaikanaan hän oli ollut Helsingin Diakonissalaitoksella, ja tänä aikana Onna-sisar oli "väsymättä hänen vierellään valvonut, hoidellut, lohduttanut ja rukoillut". Siunaustilaisuus oli Helsingin Vanhassa kirkossa ja hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaahan.

Arkun äärellä puhui Hanna-sisaren mies Väinö Kanerva: "Immi rakasti elämää, elämää sen kaikissa vaiheissa ja ilmenemismuodoissaan... Mutta kaikkein enimmän hän elämässä sittenkin rakasti ihmiselämän kevättä, lapsia... Tämän suuren rakkauden kohteena olivat kaikki Suomen lapset "