Sotien jälkeistä aikaa leimasi materiaalipula, mutta puutavaraa onneksi riitti kaikkialla maassamme. Ajalle tyypillinen pientalo, jota mielellään myös rintamamiestaloksi kutsutaan, on puolitoistakerroksinen, harjakattoinen ja pystylaudoituksella vuorattu runkorakenteinen talo. Se perustettiin korkealle kivijalalle ja perusmuodoltaan se oli lähinnä kuutiomainen. Taloon rakennettiin usein pieni, ikkunallinen ja umpinainen kylmäkuisti julkisivun puolelle. Talo eristettiin sahanpurulla ja tervapaperilla, katot ja seinät sisätiloissa verhottiin pinkopahvilla.

Vain ensimmäisessä kerroksessa asuttiin aluksi, ullakkotila saatettiin myöhemmin muuttaa lämpimäksi asuintilaksi. Asuntoon kuului keittiö, sali eli olohuone sekä yksi makuuhuone ja sisäeteinen. Huoneista oli kulkuyhteydet muihin huoneisiin eli rakennus oli ns. läpikuljettava.

Aikaisempaan rakentamiseen verrattuna, sotien jälkeisessä rakentamisessa tyypillistä oli yksinkertaisuus ja selkeys. Ikkunat muuttuivat pieniruutuisista selkeän kaksiosaisiksi ja kaikki ulkopintojen koristeaiheet minimoitiin. Pihapiirissä oli myös erillinen saunarakennus sekä kaivo. Tontit olivat myös riittävän suuria, jotta niillä pystyttiin kasvattamaan juureksia, marjoja ja omenoita perheen käyttöön.