Hevonen on ollut aina yksi arvostetuimmista tilan eläimistä, niinpä se onkin usein saanut oman erillisen tallirakennuksensa talon pihapiirin keskeiselle paikalle. Varhaisimmat tallirakennukset olivat hirsistä salvottuja, pienikokoisia ja matalia rakennuksia, joissa on voinut olla yksi- tai kaksi kerrosta. Yksinkertaisimmillaan pieni hirsinen talli oli tehty maalattialle ja siellä oli puukaukalo hevosen ruokkimista varten.

Jämsän seuduilla yleisin tallimuoto on ollut kaksikerroksinen talli, jonka toinen kerros oli hieman ulkoneva. Tätä tallimuotoa kutsutaan kokkitalliksi. Tallin alakerroksessa oli hevoselle ja sen varusteille tilat. Toisessa kerroksessa oli rehuvarasto, josta heinä tiputettiin alas hevosen eteen. Jos talossa oli useampi hevonen voitiin talliin tehdä jopa erilliset pilttuut hevosille, jolloin jokaiselle oli oma syöttökaukalonsa. Kaksikerroksisessa tallissa oli yläkerrassa heinävarasto, josta ne tiputettiin hevosen eteen välipohjassa olevasta aukosta. Talli saatettiin tosin tehdä myös yksikerroksiseksi, jolloin se rakennettiin osaksi jotain toista talousrakennusta,
kuten heinälatoa tai työkalu- ja vaunuvajaa.

Pelkästään hevosten suojaksi tehtyjen tallien määrä väheni, kun ryhdyttiin tekemään yhteisiä suojia maatilan kaikille kotieläimille. Rakennustekniikan kehittyessä ja vaurauden kasvaessa saivat pihapiirit komeita, suurikokoisia luonnonkivestä ja puusta tehtyjä puolitoistakerroksisia talli- ja navettarakennuksia. Hevosille järjestettiin muita kotieläisiä paremmat olot, sillä se oli arvostettu työkone ja kulkuväline. Suurimmilla tiloilla, missä oli useita hevosia, saatettiin yhä rakentaa erillisiä tallirakennuksia.

Toisessa päässä rakennusta olivat lehmät ja muut ravinnon tuotantoon liittyvät kotieläimet. Lisäksi oli tyypillistä, että yhdistetyssä talli- ja navettarakennuksessa rehut sijoitettiin toiseen kerrokseen, josta ne tiputettiin eläimille alakertaan. Samassa rakennuksessa oli myös työkoneita ja muita karjanhoitoon liittyviä tiloja. Modernin ajan lähestyessä yleistyi tiili eläinsuojien rakentamismateriaalina.

Lähteet
Keski-Suomen museo: Rakennusinventointitiedot.
Kolehmainen, Alfred ja Laine, Veijo: Suomalainen aitta. Keuruu 1983.
Patjas, Auli et al. : Jämsän rakennusperinnettä. Jyväskylä 1982.
Putkonen, Lauri: Rakennusperintömme - Kulttuuriympäristön lukukirja. Helsinki 2001.
Salminen, Kaapo ja Toivari, Pertti (toim.): Kotikontu kuntoon. Jyväskylä 1992.
Valonen, Niilo ja Vuoristo, Osmo: Suomen kansanrakennukset. Vammala 1994.