Vitikkala on Jämsän kantatiloja, joka mainitaan jo 1500-luvun maakirjoissa. Vitikkalan suurtilan isännät ovat vuosisatojen aikana olleet paikkakunnan vaikuttajia, joiden joukossa on ollut niin valtionpäivämiehiä, nimismiehiä, tuomareita ja muita Jämsän vaikutusvaltaisia persoonia. Vitikkalan tilan lahjoitti 1650-luvulla Ruotsi-Suomen silloinen hallitsija virolaiselle Tauben aatelissuvulle säteritilaksi.

Vitikkalan lahjoituksena saanut Berdt Taube ei koskaan tilalla asunut, vaan sitä hoidettiin lampuotien ja rälssivoudin avulla.

Tuolloinen Vitikkalan tila oli muodostettu viidestä autiotilasta ja niihin kuuluneista maista sekä rakennuksista. Näin Vitikkala oli oikea aatelistila, Jämsän seudulla ei muita vastaavia ollut.

Aateliston rälssioikeudet kuitenkin peruttiin muutaman vuosikymmenen jälkeen ja Vitikkala palasi takaisin kruunun omistukseen, jolloin siitä muodostettiin vuonna 1683 rustholli eli ratsuvelvollinen säteritila.

Rustholliksi eli ratsutilaksi pääsivät vain varakkaimmat tilat, sillä rusthollin tuli antaa kruunun käyttöön omalla kustannuksellaan ratsu varusteineen sekä ratsumies sekä huolehtia niiden ylläpidosta kruunun puolesta. Rusthollit saivat puolestaan helpotuksia kruunulle menevistä ylimääräisistä veroista.

Ison vihan aikana 1700-luvulla koki Vitikkalan tila takaiskun kun venäläiset sotilaat ryöstivät ja tuhosivat tilan. Vitikkala toimi myös Jämsän käräjätalona pitkän aikaa 1700- ja 1800-luvuilla, sillä Vitikkalan isännistä useat ovat olleet nimismiehiä. Vitikkalan entisistä omistajista lienevät kuuuluisimmat Jämsän patruunaksikin nimetty Severus Konkola poikineen sekä valtionpäivämies Joonas Vitikka.

Vitikkalan tilalla ehti historiansa aikana olemaan useita eri tyylisuuntia edustavia päärakennuksia. Empiretyylisen päärakennuksen Vitikkala sai 1860-luvulla, jolloin Jämsän alueella toimi useita tyyliin erikoistuneita kirvesmiehiä. Päärakennusta kuitenkin uudistettiin jo 1800-luvun loppupuolella ja ilmeisesti osa vanhan päärakennuksen hirsirungosta jätettiin nykyisen päärakennuksen pihan puoleiseen päätyyn. Uudistuksen myötä Vitikkalan tilan päärakennus sai nykyisen, uusrenesanssityylisen ulkoasunsa.

Suuren, kartanotyyppisen päärakennuksen julkisivut ovat koristeltu kauniilla puuleikkauksilla ja kaksikerroksinen veranta sekä seinien pilasteriaiheet ovat uusrenessanssityylin esikuvien mukaiset. Räystäiden alle on sijoitettu puiset konsolit ja ikkunoiden kehykset ovat koristeltu herkillä kuvioilla.

Rakennus kertoo 1800-luvun lopun suurtilallisten elämäntavasta ja vaikutusvallasta Jämsän alueella. Ikävä kyllä, rakennuksen suunnittelijasta ei ole jäänyt tietoja. Kaupunkikuvallisesti tärkeällä paikalla sijaitseva Vitikkalan kartanomainen päärakennus on nykyään monen kulkijan pysähdyspaikka. Vuosikausia tyhjillään ollut autiotila sai uuden elämän 2000-luvun alussa, jolloin se kunnostettiin yrityskäyttöön ja avattiin vierailijoille.

www.vitikkalankartano.fi

Teksti: Saija Silén

Lähteet:
ARS Suomen taide osat 1 - 3.
Nikula, Riitta: Rakennettu Maisema - Suomen arkkitehtuurin vuosisadat. Keuruu 1993.
Keski-Suomen museo: Rakennusinventointitiedot
Kulha, Keijo K.: Vanhan Jämsän historia 1860-luvulta vuoteen 1925. Turku 1974.
Patjas, Auli et al.: Jämsän rakennusperinnettä. Jyväskylä 1982.
Putkonen, Lauri: Rakennettu kulttuuriympäristö - valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöt Helsinki 1993.
Räsänen, Timo: Jämsänkosken ja Koskenpään historia. Valkeakoski 1986.
Suur-Jämsän historia, osa 1. 1954
Suur-Jämsän historia, osa 2. 1962
Suur-Jämsän historia, osa 3. 1963