Vuonna 1904 maamme naisvoimistelun äiti, rouva Elin Kallio vietti kesää Jämsässä. Naisvoimistelun uranuurtajana hän sai täälläkin idean pitää naisten voimistelukurssit. Kurssit pidettiin Seurahuoneella ja herättivät tavatonta huomiota. Idea paikallisen naisvoimisteluseuran perustamisesta jäi tuolloin itämään.

Vuonna 1905 toiminta saikin pysyvän muodon, kun Jämsään perustettiin naisten voimisteluseura. Johtajana toimi Ilma Konkola ja seura kokoontui kerran viikossa Seurahuoneella.Yhteiskoulun valmistuttua toiminta siirtyi sinne vuonna 1907.

Nykyisen nimensä seura sai vuonna 1923, jolloin yhteiskoulun voimistelun opettaja Helly Hilden kutsui koolle voimistelun ystäviä ja seuralle laadittiin säännöt ja se liittyi Suomen Naisten Liikuntakasvatusliittoon.


Sotavuodet 1939 - 45 oli omaliemainen kausi Naisvoimistelijoiden historiassa. Toimintakulttuuri seurasi poikkeusolosuhteita, mutta samalla pidettiin kiinni viikottaisista voimisteluilloista. Voimisteluharjoitukset koettiin virkistykseksi vaikeitten aikojen keskellä. Seura järjesti sodan aikana myös useita ohjelmallisia iltamia, joilla kerättiin varoja sodan uhrien auttamiseksi.

Sodan jälkeen juhlittiin komeasti seuran 40-vuotista taivalta. Syntymäpäivien jälkeen seurasi kuitenkin arki ohjaajapulineen. Toiminnan elvyttyä 1950-luvun alussa, alkoi se kehittyä uuteen suuntaan. Seura muuttui Pienen piirin vähitellen pienten piirien liikuttajasta suurempien joukkojen voimisteluttajaksi. Suurkisat 1951 sekä olympialaiset 1952 virkistivät seuran toimintaa vuosikymmenen alussa.

Vuosikymmenen loppupuolella seuran jäsenmäärä kasvoi runsaasti, kun koko suomalainen naisvoimisteluliike suuntasi voimansa erityisesti lapsiin ja nuoriin. 1960-luvulla keskityttiin seurassa kuntoliikuntaan ja kisakulttuuriin. Vuonna 1963 seuraan hankittu magnetofoni muutti harjoitusten luonnetta. Musiikki oli siitä alkaen läsnä harjoituksissa ja loi uudenlaista tunnelmaa.


1970-luvulla perinteisten naisvoimistelulajien rinnalle nousi uusia toimintamuotoja. Kuntoliikuntaa harrastettiin luistelusta lentopalloon. Rentoutuskasetit ja vuosikymmenen lopulla virinnyt terveysvalistus toivat uusia tuulahduksia toimintaan.

Kaksituhatlukua kohti tultaessa toimintamuodot muuttivat yhä muotoaan. Kuntovoimistelun tilalle rynni aerobic, iltamat korvattiin discoilla ja rytminen kilpavoimistelu toi uusia tuulia tullessaan. Kevät- ja joulunäytökset korvasivat perinteisen naisvoimistelupäivän ja varoja hankittiin muun muassa muotinäytöksillä, yhteistyöllä yrittäjien kanssa, TYKY-liikunnalla sekä talkooapuna massatapahtumissa.

Satavuotias seura ei ole unohtanut traditioitakaan. Seuran henki, puolueettomuus, yhteisöllisyys, sekä aatteelliisuus ovat yhäkin kokoavana voimana. Jämsän Naisvoimistelijat, niin kuin kaikki muutkin naisvoimisteluseurat, on vähitellen muuttunut kansan- ja naisliikkeestä liikuntapalvelujen myyjäksi ja palvelujen tarjoajaksi.