This article is not available in English. Please select another language from the navigation bar at the top.
Kertaustyylit päärakennuksien arkkitehtuurissa

Varakkaiden suurtilojen rakentamisessa oli vaikuttanut päärakennuksien osalta empiretyyli 1800-luvun ensimmäisellä puolikkaalla. Vuosisadan loppupuolta lähestyttäessä oli maahamme saapunut arkkitehtuurityyli, josta nykyään käytetään kertaustyyli. Se toi mukanaan vanhojen tyylikausien kuten renessanssin ja gotiikan muotokielen rakennusten ulkoasuun ja varsinkin kirkko- ja teollisuusrakentamisessa vaikutti uusgotiikka punatiilisten rakennusten ulkoasussa. Myös eri aikakausien tyylien piirteitä saatettiin yhdistellä saman rakennuksen arkkitehtuurissa, jolloin kyse oli ekklektismistä.

Kuva: KSU/Silén Sveitsiläistyyli tai nikkarityyli arvosti puun mahdollisuuksia koristemateriaalina. Tyyli antoi tilaa tarkasti sahatuille koristeaiheille ja sorvatuille kapeille pylväille. Samaan aikaan nikkarityylin kanssa nousi uusrenessanssi vallitsevaksi kertaustyyliksi. Uusrenessanssityylin tunnistaa monimuotoisista koristeaiheista, joista arkkitehtuurin tehokeinona käytettiin runsaita listoituksia ja erisuuntaisia laudoituksia. Seinän alaosaa kiersi jalkapaneeli eli leveä alalista ja ikkunoiden alapuolelle tehtiin rintapaneeli. Tyylin mukaiseen rakennukseen tehtiin usein myös nurkkapilasterit.
Eri tyylien yhdistäminen ei ollut tavatonta, vaan sitä harrastettiin runsaasti. Huvilamaisissa rakennuksissa yhdistettiin usein nikkarityylin työtavat ja runsaskoristeisuus uusrenessanssin vyöhykelaudoituksiin.

Tyylien näytteitä

Yksi Jämsänjoen argraarimaiseman merkittävistä rakennuskohteista on Saaren tila, joka mainitaan maakirjoissa jo vuonna 1539. Saaren tila oli 1800- ja 1900-lukujen aikana yksi pitäjän merkittävistä tiloista. Seppolan lähelle, Jämsänjoen läheisyyteen sijoittuva Saari ihastuttaa monta Kaipolaan kulkijaa. Tilan uuden, kartanomaisen päärakennuksen suunnitteli arkkitehti Helen kertaustyylin mukaiseksi.

Kuva: KSU/Silén Päärakennus valmistui vuonna 1914 ja se on väritykseltään keltainen, ikkunoiden koristelistat sekä nurkkalaudat ovat valkoiset. Seinälaudoitus on jaettu kertaustyylien mukaan vyöhykkeiksi, jossa rakennuksen alaosassa on vaakasuuntainen jalkapaneeli ja ikkunoiden välit on laudoitettu pystysuuntaisesti. Laudoitukset on erotettu toisistaan listoituksilla. Päärakennuksen koristeellinen kattoikkuna edustaa rakennuksessa uusbarokkia parhaimmillaan ja tarina kertoo, että ikkunan koristeaiheiden veistäjä, koskenpääläinen Joonas Blom olisi ottanut kattoikkunan mallin kirkon alttaritaulun kehyksistä.

Saaren pihapiiriin valmistui vuonna 1921 näyttävä ja suurikokoinen säterikattoinen tiilinavetta, jonka arkkitehtuuri on hämmästyttävän monimuotoista ollakseen navettarakennus. Lisäksi pihapiiriin kuuluu 1800-luvun viljamakasiini toisella puolella. Kohde on yksityisomistuksessa.

Kuva: Museo24 / Silén 2005Nimismies Palmrothin rakennuttama Tauriala sai arkkitehti Backmanssonin myötä kertaustyylisen päärakennuksen, jonka muotokieli sekoittui nikkarityylin huvilamaisuuteen. Kaipolan kartano edustaa myös kertaustyyliä, jossa on nikkarityylin piirteitä. Taurialaa ulkoasultaan pitkälti muistuttava oli aikanaan myös Könkkölän päärakennus Seppolassa. Myös Särkilahden entisen pappilan päärakennus Kuorevedellä on saanut nikkarityylistä voimakkaita vaikutteita ulkoasuunsa. Särkilahden vuonna 1872 valmistunut pappilan päärakennus on ajalle tyypillisesti suunniteltu kertaustyylin mukaiseksi. 


Teksti: Saija Silén

Lähteet:
ARS Suomen taide osat 1 - 3.
Nikula, Riitta: Rakennettu Maisema - Suomen arkkitehtuurin vuosisadat. Keuruu 1993.
Keski-Suomen museo: rakennusinventointitiedot
Kulha, Keijo K.: Vanhan Jämsän historia 1860-luvulta vuoteen 1925. Turku 1974.
Patjas, Auli et al.: Jämsän rakennusperinnettä. Jyväskylä 1982.
Putkonen, Lauri: Rakennettu kulttuuriympäristö - valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöt Helsinki 1993.
Räsänen, Timo: Jämsänkosken ja Koskenpään historia. Valkeakoski 1986.
Suur-Jämsän historia, osa 1. 1954
Suur-Jämsän historia, osa 2. 1962