Jugendin monimuotoisuuden jälkeen arkkitehdit ja suunnittelijat palasivat antiikin perusmuotojen pariin ja klassismi nousi vallitsevaksi tyylisuunnaksi. 1900-luvun klassismin lähtökohdat eivät olleet enää niin puhtaasti antiikin Kreikan aiheiden toistamisessa, vaan ihanteeksi nousivat 1700-luvun virkatalot ja ruukinmiljööt sekä välimeren maiden tavallisen kansan rakentamistyyli.

Rakennusten suunnittelussa koristeaiheiden monimuotoisuus poistui ja tilalle tuli koko ajan kansanomaisessa rakentamisessa säilynyt yksinkertaisuus. Tämä pelkistys johti vuosikymmenen päästä funktionlaismin läpimurtoon. Ajan klassismi perustui arkkitehtuurin perusmuotoisuuteen, jossa harmonisia rakennussuhteuta sekä käytettyjä koristeaiheita haettiin hillitysti antiikin Kreikan ja Rooman arkkitehtuurista. Klassismi suosi vaaleita värisävyjä, ennenkaikkea valkoista rakennuksien värinä.

Klassismi otettiin välittömästi osaksi rakentamista ja sen valtakauden voidaan katsoa kestäneen aina sotiin saakka. Noina samaisina vuosikymmeninä rakennettiin myös paljon kunnallishallinnon rakennuksia sekä kouluja, jotka luontevasti saivat arvokkaan ulkoasun klassisimista. Myös Jämsän kirkon rakentaminen palaneen tilalle osui keskelle klassismin kautta.

Klassismin tyylin ihanteiden mukaisia päärakennuksia rakennettiin keskustaajamien ulkopuolelle. Vanhan Hirvelän päärakennus, Seppälä ja Kauppila Kaltialassa ja Verkkala ovat edustavia esimerkkejä klassistisista suurtilojen päärakennuksista. Suurtilojen uusia päärakennuksia tehtäessä saatettiin rakennusmateriaalina suosia rapattua tiiltä. Hirsirunkoiset ja lautaverhotut päärakennukset saivat nyt varteenotettavan vaihtoehdon, kun paikallisia tiilitehtaita perustettiin samanaikaisesti. Tällaisia kivirakenteisia klassismin helmiä ovat Jämsän Kottila sekä Lammasmäen virkatalo.

Funktionalismi ei koskaan kotiutunut osaksi alueen rakennuskulttuuria, sillä maaseutumiljöössä se koettiin vieraaksi ja kaupunkeihin kuuluvaksi. Klassismi voidaankin nähdä nykyisin kaikkein suosituimpana tyylinä.

Heikkilän kylässä sijaitseva Kottilan tila on ollut asuttuna jo 1500-luvulla ja se onkin ollut Jämsän alueen vaikuttajatiloja, joka omisti myös runsaasti maata. Kottilan tila on ollut Jämsän vaikuttajasuvun Konkoloiden omistuksessa. Aikanaan, 1800-luvun lopulla, Kottilassa oli 12 torpparia, joista osa itsenäistyi tilan maista. Kottilassa oli myös ensimmäisiä pitäjän pienistä sähkövoimaloista, joka perustettiin jo 1910-luvulla. Kottilan tilan nykyinen päärakennus on Urho Åbergin 1920-luvulla suunnittelema klassistinen kaksikerroksinen kartanorannus, joka on poikkeuksellisesti rakennettu tiilestä ja rapattu lähes tasaiseksi. Päärakennuksen fasadin muodostaa pylväiden kannattama sisääntulo sekä hillityt klassistiset medaljonki- ja nauhakoristeet ikkunoiden päällä. Rakennuksen kulmat on kasetoitu ja räystäslistat ovat saaneet runsaan profiilin, katteena on savitiili.

Valmistumisajankohtanaan Kottilan uudesta päärakennuksesta puhuttiin "Hämeen helmenä" poikkeuksellisen upean arkkitehtuuinsa johdosta. Kottilan arkkitehtuuri viekin ajatukset välimeren rannikolle, josta suuri osa maamme arkkitehdeistä haki innoitustaan 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Liekö Åbergkin siellä opiskeluaikoinaan käynyt. Mainittakoon lisäksi, että Kottilan entinen aitta on nähtävissä Jämsän kotiseutumuseossa Pälämäessä. Kottila on yksityisomistuksessa.

Vanha-Hirvelä Valkeeluomen kylässä on perustettu 1550-luvulla ja se on seudun vanhimpia tiloja. Tilan mailla oli seitsemän torppaa, jotka itsenäistyivät 1920-luvulla. Vanhan- Hirvelän nykyinen päärakennus on rakennettu vuonna 1929 klassiseen tyyliin, samalle paikalle kuin tilan edellinen asuinrakennus oli sijoitettu. Suurikokoinen, puolitoistakerroksinen rakennus on mitoiltaan sopusuhtainen ja sen klassistisia koristeaiheita on käytetty harkiten. Talon ohikulkijalle näyttäytyvä fasadi muodostuu perinteisestä klassistisesta päätykolmioaiheesta sekä leveiden rappusten muodostamasta paraatisiäänkäynnistä, joka on ympäröity pylväistä muodostetulla aidalla. Rakennus on 1920-luvun klassismin ihanteiden mukaisesti valkoiseksi maalattu, sen ikkunanpuitteita ja keskeisimpiä koristeaiheita on korostettu tummalla.

Verkkala  on ollut merkittävässä osassa Jämsänkosken ja Koskenpään historiaa luotaessa. Verkkala irtaantui Savelan kantatalosta vuonna 1876, jonka jälkeen vuonna 1893 se siirtyi Kustaa Vuolle-Apialalle. Tilan isäntä on ollut huomattava paikallinen vaikuttaja, joka on perustanut Koskenpään huopatehtaan ja meijerin sekä toimi pitkään kunnalliselämän hyväksi. Koskenpään Säästöpankin perustava kokous oli Verkkalassa vuonna 1918, samoin kuin Koskenpään kunnan itsenäistymiseen johtava kokous pidettiin siellä vuonna 1925.

Verkkalan paritupamalliin perustuva päärakennus on rakennettu osittain 1870-luvulla ja laajennettu 1900-luvun alussa kahteen otteeseen. Laajennuksista myöhempi, joka valmistui vuonna 1917, on arkkitehti Kauno S. Kallion suunnittelema. Koskenpään pappilan muutamaa vuotta myöhemmin suunnitellut Kallio, loi Verkkailaan klassistisen ulkoasun. Rakennuksessa se näkyy sisäänkäynneistä päätykolmioineen ja pylväineen sekä katon lunetti-ikkunoista.

Pihapiirissä päärakennuksen sivulla sijaitsee kookas hirsinen navettarakennus, jonka päädyissä on koristeelliset ikkunat ja aumatut katon lappeet. Lisäksi tilalla on aittarakennus vuodelta 1847 sekä yksinäisaitta vuodelta 1836. Tila on yksityisomistuksessa.

Teksti: Saija Silén

Lähteet:
Ahlstedt, Hannu: Kotikuntani Jämsänkoski. Jämsänkosken koululautakunta 1984.
ARS Suomen taide osat 1 - 3.
Keski-Suomen historia osat I - III
Keski-Suomen museo: Rakennusinventointitiedot
Kulha, Keijo K.: Vanhan Jämsän historia 1860-luvulta vuoteen 1925. Turku 1974.
Kuusisto, Seppo: Jämsän historia osat I ja II.Vammala 1989.
Nikula, Riitta: Rakennettu Maisema- Suomen arkkitehtuurin vuosisadat. Keuruu 1993.
Patjas, Auli et al.: Jämsän rakennusperinnettä. Jyväskylä 1982.
Putkonen, Lauri: Rakennusperintömme - Kulttuuriympäristön lukukirja. Helsinki 2001.
Putkonen, Lauri: Rakennettu kulttuuriympäristö - valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöt Helsinki 1993.
Räsänen, Timo: Jämsänkosken ja Koskenpään historia. Valkeakoski 1986.
Suur-Jämsän historia, osa 1. 1954
Suur-Jämsän historia, osa 2. 1962
Suur-Jämsän historia, osa 3. 1963
Valonen, Niilo ja Vuoristo, Osmo: Suomen kansanrakennukset.Vammala 1994.