Vaikka yhdistystoiminnan painopiste oli työväenliikkeellä ja maamiesseuroilla, niin muutama nuorisoseura ja pienviljelijäyhdistyskin rakensivat oman seurantalonsa Jämsän seuduille. Pienviljelijäyhdistykset levisivät koko maahan 1920-luvulla, jolloin torppareiden ja mäkitupalaisten itsenäistymisen myötä Suomen pienviljelijöiden määrä moninkertaistui nopeassa tahdissa. Jäsenmäärältään pienimmät yhdistykset saattoivat kuitenkin käyttää kokoontumistiloinaan muiden yhdistysten seurantaloja tai jäsentensä koteja. Eräillä kylillä tapahtui tosin niinkin, että useat pienet yhdistykset kokosivat voimansa yhteen ja rakensivat yhteisen "seurojen talon", kuten Koskenpäällä tapahtui. Yhteisen "seurojen talon" rakensi myös Yhtyneet Paperitehtaat työläisten toiminnan keskukseksi Jämsänkoskella.

Jämsänkoskelle ensimmäinen seurantalo nousi Patalankosken rannalle vuonna 1893. Seuratoiminta sai paperiyhtiöltä uudet toimitilat 1930-luvulla kun käytöstä poisjäänyt vanha B.Blommin suunnittelema punatiilinen paperitehtaan tuotantorakennus kunnostettiin seurantaloksi. Tämä rakennus kuitenkin tuhoutui tulipalossa jo vuonna juhannuspäivänä 1936, mutta yhtiö päätti lahjoittaa palovakuutuksesta saadut rahat uuden seurantalon rakentamiseen. Tehdasalueen viereen sijoitettavan seurantalon piirustukset päätettiin tilata teollisuusarkkitehtinä tunnetulta W.G. Palmqvistilta, joka oli suunnitellut Jämsänkosken paperitehtaiden uudet laajennusosat 1920- ja 1930-luvuilla.  Uusi seurantalo (kuuntele Lauri Tiilikan kuvaus) valmistui vuonna 1937. Sen rakentamisessa kerrotaan käytetyn mahdollisimman paljon vanhasta rakennuksesta säilyneitä tiiliä. Rakennus oli Jämsänkosken harrastustoiminnan keskus ja sen tiloissa oli 1930-luvulla mm. kunnantoimisto. Jatkosodan lopulla 1944 se toimi myös haavoittuneiden hoitopaikkana. Rakennus siirtyi UPM-Kymmen Oyj:ltä yksityisen yrityksen omistukseen vuonna 2015. Rakennuksessa jatkuu edelleen monipuolinen toiminta.

W.G. Palmqvistin suunnittelema Ilveslinna on rinnemaastoon, kosken partaalle sijoittuva kivirakennus, joka edustaa ajalle tyypillistä hienopiirteistä klassismia. Rakennus haluttiin perinteitä kunnioittaen sijoittaa vanhan paperiterhtaan paikalle. Tähän 1920-luvulle tyypilliseen klassistiseen ulkoasuun on liitetty kenraali Waldenin toiveesta linnamainen torniosa ja parvekkeet, jotka tuovat rakennukselle monimuotoisuutta ja arvokkuutta. Ilveslinnan sisätilojen päätilana on suuri sali, jossa tilaisuudet järjestettiin. Tämän lisäksi siellä on useita pienempiä tiloja, jossa oli mahdollisuus järjestää kokouksia ja ruokailuja. Tiilestä rakennettu ja vaaleaksi rapattu seurantalo on poikkeuksellisen näyttävä esimerkki seurantalorakentamisesta. W.G. Palmqvist suunnitteli myös Jämsänkosken kirkon ja pappilan samoihin aikoihin.

Koskenpäälle rakennettiin seurantalo nimeltä Pirtti keskelle Koskenpään kirkonkylää, pienelle mäelle vuonna 1926. Seurantalon rakennutti Pirtti Osakeyhtiö, joka koostui yksityishenkilöistä sekä useasta kylällä toimivasta yhdistyksestä.

Rakennustoiminnassa oli mukana myös Koskenpään Huopatehtaan johtaja Kustaa Vuolle-Apiala. Seurantalosta tuli suuri, hirsirakenteinen ja lautavuorattu talo. Rakennuksessa oli suuret, moniruutuiset ikkunat tuomassa juhlasaliin valoa.

Pirtin valmistuttua sieltä vuokrasi toimitilan myös vastaperustettu Koskenpään kunta. Koskenpään suojeluskunta piti toimi- ja kokoontumispaikkanaan Pirttiä ja myös Koskenpään nuorisoseuran perustava kokous pidettiin siellä.

Koskenpäällä toiminut Sahloisten pienviljelijäyhdistys rakensi yhdessä nuorisoseura Kolmion kanssa seurantalon Sahloisiin vuonna 1953. Sahloisten seurantalon toiminnasta ei ole saatu kerättyä kovinkaan paljon tietoa, mutta aikalaislehtien mukaan oli Sahloisissa varsin voimakas raittiusliikkeen henki mukana toiminnassa. Humalaisia ei tansseihin, eikä seurantalon lähimaille päästetty lainkaan. Seurantalon toiminta kuitenkin hiipui varsin nopeasti seuraavan vuosikymmenen aikana.

Tekstit:
Saija Silén
Lähteet:
Ahlstedt, Hannu: Kotikuntani Jämsänkoski. Jämsänkoski 1984.
Keski-Suomen museo: Rakennusinventointitiedot
Kulha, Keijo K.: Vanhan Jämsän historia 1860-luvulta vuoteen 1925. Turku 1974.
Putkonen, Lauri: Kulttuurihistoriallisesti arvokkat teollisuusympäristöt. Helsinki 1989.
Putkonen, Lauri: Rakennettu kulttuuriympäristö - valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöt Helsinki 1993.
Räsänen, Timo: Jämsänkosken ja Koskenpään historia. Valkeakoski 1986.