Suursotien vuoksi väki- ja taloluku ei Suomessa eikä Juokslahdellakaan päässyt kasvamaan. Vasta Isovihan jälkeen 1700-luvun lopulla väestö alkoi kasvaa. Talonpoikien verotaakka keveni ja työvoima lisääntyi, jolloin oli mahdollista raivata uusia alueita asuttavaksi ja viljeltäväksi. Myös uudet lait helpottivat maaseudun asuttamista: tiloja voitiin jakaa perillisten kesken aiempaa pienempiin osiin, ja aatelisten ohella kaikki sukutilat saivat oikeuden perustaa torppia.
Suomen sodan jälkeen 1800-luvulla Juokslahti alkoi saada hahmonsa: syntyivät Niemen- ja Lahdenkyliksi kutsutut alueet. Niemenkylän eteläisimmät talot olivat Koljonen ja Niemi, joiden maat sijaitsivat Ruonanlahden ja Juokslahden välisellä kannaksella. Mikkola, Tihilä ja Keskinen sekä niistä lohkotut tilat muodostivat asutusketjun Juoksjärven länsirannalle. Sinne kasvoi myös tihein käsityöläisten ja mäkitupalaisten mökkiläisasutus. Niemenkylästä tuli puukaupan, höyrylaivaliikenteen, maakaupan ja uuden Jyväskylän tielinjan myötä kylän liike-elämän keskus.
Niemenkylän jälkeen Juokslahden ranta-alueen pellot jatkuivat yhtenäisenä Lahdenkylään, jossa olivat Savion, Huuskon, Heinäkengän, Ylä- ja Ala-Katteluksen kantatalot sekä Huuskosta ja Heinäkengästä lohkotut Jatkola ja Harhala. Harhalaan päättyy Juokslahden rannan yhtenäinen peltoalue. Lahdenkylä suuntautui selkeästi maataloustuotantoon.
|