Talollisten suhteellinen osuus pieneni rajusti 1800-luvun aikana. Väkiluvun kasvun myötä kylään tuli joukko tilatonta väestöä, jolla ei ollut omaisuutta. Varallisuuserot alkoivat kasvaa, ja köyhyydestä tuli joukkoilmiö.

Tilasto vuodelta 1910 kertoo, että Juokslahdella oli 936 asukasta. Heistä talollisia ja heidän perheenjäseniään oli vain 15 prosenttia. Taloissa oli 57 torppaa, joista valtaosa oli pieniä alle viiden hehtaarin viljelmiä. Väestön suurin osa kuului maattomaan väkeen, joita olivat torppareiden lisäksi mäkitupalaiset ja itselliset. Vielä heitäkin enemmän kylässä oli kestejä eli loisväkeä, jotka olivat ilman vakituista työtä ja asuntoa.

Esimerkiksi vuonna 1910 oli Huuskon talossa 16 henkeä loisväkeä, Heinäkengän talossa puolestaan 38. Myös suurimmissa torpissa asui kestejä, esimerkiksi Huuskon Pitkälän torpassa asui 9 kestiä.

Vasta torpparivapautus muutti oleellisesti viljelmien omistussuhteita. Lähes kaikista torppareista ja mäkitupalaisista tuli viimeistään 1920-luvulla itsenäisiä pienviljelijöitä.