Konkolan laivojen omaperäisin tuote olivat yhteismatkat Helsinkiin. Lahteen asti mentiin laivoilla, loppumatka junalla. Laivat vetivät perässään proomuja, joihin mahtui satoja matkustajia. Niinpä matkoille osallistui varsin suuri määrä väkeä Päijänteen rantapitäjistä. Retket olivat suosittuja ja tällä tavoin moni syrjäseutujen asukas tuli nähneeksi pääkaupungin ihmeet. Matkalle lähdettiin tavallisesti kerran kesässä ja moni naimakauppakin sai alkunsa näillä ikimuistettavilla retkillä.

Matka kävi hitaasti ja joskus oli ahdastakin, mutta hauskaa pidettiin, soitettiin hanurilla ja laulettiin kansanlauluja. Juokslahden laituristakin oli oma laulunpätkänsä:

Piian pampula, piian pampula,
missäs olit illalla?
Taisit olla tansseissa
Juokslahen laivasillalla.

Sunnuntaisin laivojen tuloaikaan laivasillalle kokoontui paljon väkeä kaukaa sydänmailta. Se oli eräänlainen kulttuurikeskus: nuoriso piti hauskaa, soitettiin ja laulettiin, joskus tanssittiinkin. Ahtautta lisäsi samanaikainen laivojen purku ja lastaus.