Tiirinselän rantaan tuleva tehdasrakennuskompleksi käsitti 165 metriä pitkän konesalirakennuksen jonka jatkona oli 100 metriä pitkä paperivarasto sekä siipiosan johon tulivat puuhiomo ja kuorimo. L-muotoisen rakennuksen keskikohtaan sijoitettiin konttorit, huoltotilat ja korjaamo. Höyryvoima-asema 120 metriä korkeine piippuineen rakennettiin tehtaan pohjoispuolelle. Rakennusten valtavat mittasuhteet herättivät hämmästystä lähiseudun asukkaissa.

Työt aloitettiin toukokuussa 1952 tiestöä kunnostamalla ja vetämällä sähkölinja Jämsänkoskelta. Olkkolan sahan teollisuusrataa jatkettiin Kaipolaan. Työmaakoneet olivat pääosin vuokrattu tai siirretty yhtiön muilta tehtailta. Rakennuspaikalta kaivettu maa-aines siirrettiin Olkkolanlahteen täytemaaksi ja louhittu kiviaines murskattiin ja hyödynnettiin työmaalla. Voimalaitoksen tuhkaa varten rajattiin lahteen lieteallas.

Vaikka käytössä oli kaivinkoneita, puskutraktoreita ja kauhakuormaajia, töitä tehtiin vielä paljon mies- ja hevosvoimin. Tarvittavaa hiekkaa ja soraa ajettiin työmaalle  Kollinmäen ja Heräkulman alueelta ja alkuvaiheessa kuormat lapioitiin lavalle käsin. Syksyllä 1952 oli työmaalla noin 400 miestä.

Perustustöitä vaikeuttivat savinen maasto ja kesän 1952 sateet. Monesti koneet upposivat pehmeään liejuun akseleitaan myöten ja aika-ajoin tie Jämsän keskustaan oli ajokelvottomassa kunnossa. Keväällä 1953 ainut yhteys rakennustyömaalle oli rautateitse, jolloin työväkikin piti kuljettaa kuukauden ajan junalla Kaipolaan.


Ensimmäisenä valmistuivat työmaaruokala sekä tilapäiset korjaus- ja huoltotilat syyskesällä 1952. Seuraavana oli vuorossa paperivaraston, hiomo- ja kuorimorakennuksen sekä betoniaseman rakentaminen. Suuretkin betonielementit valettiin työmaalla. Rakentamisessa otettiin käyttöön myös uusia materiaaleja kuten alumiinilevyjä  ja muovisia lattiapäällysteitä. Rakennusten seinät muurattiin punatiilestä jota toimitti Leppäkosken tiilitehdas. Höyryvoimalaitoksen piipun muurauksesta vastasivat tiilentoimittajan muurarit.

Kaipolan tehtaan rakentaminen painottui vuoteen 1953. Kun lokakuussa 1953 vietettiin Kaipolan harjannostajaisia, olivat paperivarasto ja kuorimo sisustustöitä vaille valmiina ja hiomoon asennettiin jo ensimmäisiä koneita. Paperitehtaan konesalikin oli jo vesikatossa. Keväällä 1954 rakentamisen ohessa asennettiin jo koneita ja laitteita. Hiomossa käynnistettiin jo ensimmäisiä koneita huhtikuussa ja Kaipolan PK 1 käynnistyi syyskuussa.

Pian paperikoneiden käynnistyttyä alettiin suunnitella jo tehtaan laajentamista kahdelle uudelle paperikoneelle. Tavoitteena oli tuotannon kaksinkertaistaminen. Keväällä 1959 aloitettiin PT II rakentaminen hiomorakennuksen jatkeeksi. Nyt olivat työmenetelmät jo parantuneet  ja käytössä oli kolme kaivinkonetta ja peräti 11 kuorma-autoa. Työvoimaa vapautui Jämsänkoskelta jossa PK 3 oli juuri saatu valmiiksi. Vuodenvaihteessa 1960 Kaipolassa työskenteli yli 600 rakentajaa.  Tehtaan laajennuksesta vastasi oma suunnittelutoimisto ja julksivut piirsi arkkitehti Saarema. Rakentaminen sujui nopeasti ja uuden tehtaan ensimmäinen kone, PK 4 käynnistyi jo 1961. Toinen kone käynnistyi 1964 jolloin Kaipolan yli kymmenen vuotta kestänyt rakentamisvaihe päättyi.