Kinttupoluilta autoteille

Kertettä ja Palsinaa yhdisti järvi. Ennen tien tuloa vene ja talvella sukset ja hevosreki olivat tärkeimmät kulkuneuvot. Mänttään pääsi soutamalla Leppälahden pohjaan ja siitä kävellen eteenpäin. Kertemyllylle kuljettiin veneellä ja siitä kävellen Hovilan kaupalle. Kuoreveden kirkolle mentiin milloin mitenkin - viimeinen pätkä kuitenkin aina soutamalla salmen yli Kuoreselän toiselle puolelle. Jonkinlainen tie kulki Palsinalta Kertteen ja Myllykylän kautta Jylhään Halli-Mänttä-maantielle.

Kunnollista tietä Mäntän suuntaan alettiin tehdä vuonna 1928. Samalla tehtiin oikaisu Kertteeltä Kuusistoon Jämsänkoski-Mänttä-maantielle. Tieosuus alkoi Jämsän rajalta Heräkulman suunnasta ja mittaa sillä oli noin 13 kilometriä. Tielautakunta myi huutokaupalla sadan metrin pätkät niille, jotka tekivät työn halvimmalla. Rahat kerättiin kaikista taloista yksikön mukaan eli siten, että isompien talojen vastuulle tuli pitempi matka. Ne jotka pystyivät, tekivät itse tienpätkänsä ja tienasivat näin osuutensa takaisin. Jotkut tekivät tietä ansaitakseenkin. Hiekkaa oli vaikea saada ja työ oli hidasta. Ensimmäiset autonjäljet tieosuudelle ajoi Vilho Uotila kuorma-autollaan.

Linja-autoliikenne alkoi, kun Jyväskylän Linja Oy avasi 1938 päivittäisen reitin Vilppulasta Mäntän, Kertteen ja Palsinan kautta Heräkulmalle ja takaisin. Röman liikennöi väliä 1940-luvun lopulta alkaen. Linja-autoliikenne loppui kyliltä 1980-luvun lopussa ja tilalle tuli edelleen perjantaisin kulkeva asiointitaksi.

Vilho Uotilalla oli jo 1930-luvulla kuorma-autoja. Palsinan ensimmäinen henkilöauto oli luultavasti Aleksi Sieväsellä. Perällä oli auto jo ennen sotia ja ainakin Isossa-Jussilassa, Poukassa ja Nisulassa oli autot 1950-luvulla.