Päijänteen suurimmat laivastot syntyivät uiton ympärille. Kun sahateollisuutta koskevat rajoitukset 1861 poistettiin, myös Suomen puuteollisuudessa alkoi tapahtua. Suuri murros oli luonnollisesti Vääksyn eli Vesijärven kanavan rakentaminen. Aluksi Päijänne oli ensisijaisesti puun läpikulkuväylä pohjoisesta kohti Kymijokea, jossa Kotkan kukoistava sahateollisuus puuta puoleensa. Jämsä ei tästä kasvusta sanottavasti hyötynyt.

Pian kuitenkin alkoi Päijänteen oma teollisuus kehittyä. Jämsänkosken saha, Päijänteen toiseksi suurin, tarvitsi oman höyrylaivan, Sammon, puutavaralauttoja kuljettamaan 1873. Se oli alusta lähtien ylikuormitettu, vaikka veikin tavaran vain Jämsänjoen suuhun, josta suuremmat laivat sitten veivät lastin etelään. Nykyisen Jämsänkosken keskustan eteläpuolella sijainnut laiturialue - Jämsänkosken satama - muodostui kuitenkin sekin vilkkaaksi paikaksi.