Päijänteen höyrylaivaliikenteen moninaisista vaiheista Jämsän kannalta kiinnostava hetki oli Konkolan saama haaste. Konkolan 3 alusta hallitsivat aina 1880-lopulle asti Etelä-Päijänteen liikennettä, kunnes Sysmästä löytyi haastajia, erityisesti kunnallisneuvos Tandefelt. Tämän höyrylaiva Aallotar rakennettiin 1888 ja Lainetar seuraavana vuonna. Ensi töikseen Tandefelt ajoi Aallottaren Jämsään ja järjesti isot juhlat, joihin Konkola varta vasten kutsuttiin. Siellä Tandefelt kiusasi Konkolaa pahoitellen jo Toivon tappiota Tandefeltin hienompien alusten rinnalla. Konkola vastasi Toivon vast'edeskin vievän "yhteistä kansoo".

Kilpailun kiristyi: 1890-luvun alussa matkustajia luvattiin viedä Jämsästä Lahteen jo markalla, kun vielä paria vuotta aiemmin hinta oli 5-kertainen. Toivon kapteeni saikin ohjeen, että jos Aallotar yhä laskee hintaansa, niin sitten "anna matkustajille ruoat ilmaiseksi". Myöhemmin Konkola vielä uhkasi että matkustajat "viedään ilmaiseksi ja minä annan tupakat päälle". Siihen ei sentään menty, vaikka kahvit kyllä tarjottiin. Ihmisten kuljettaminen oli tärkeää ensisijaisesti julkisuuden ja tunnettavuuden kannalta ja merkittävästi rahaa liikkui rahdissa, jota alukset myös kuljettivat. Päijänteen alueen ihmisiä reittiliikenteen kasvu ja kilpailu tietenkin hyödyttivät suuresti.

Jämsäläisten kulta-aika Päijänteen liikenteessä jäi 1800-luvulle. Vuosisadan vaihteessa kilpailuun tulivat mukaan Jyväskylä-Päijänteen laivaosakeyhtiö sekä Päijänteen höyrylaivaosakeyhtiö Kuhmoisista, jotka kasvoivat hallitsemaan Päijänteen liikennevirtoja. Pienempiä laivayhtiöitä nousi niitäkin useita ihmisten liikkumisen lisääntyessä ja yhteyksien tarpeen kasvaessa. Jämsä pysyi Päijänteen liikenteessä keskeisenä paikkana ja omia laivojakin oli liikkeellä, mutta yksin ei järveä enää hallittu.