Vielä itsenäistymisen jälkeen Päijänne pysyi tärkeänä niin ihmis- kuin tavaraliikenteenkin osalta. Jyväskylän radan valmistuminen 1800-luvun lopulla jo kilpaili Päijänteen kanssa, mutta ei silti onnistunut pienentämään liikennettä Päijänteellä. Vaarallisempi kilpailija löytyi autoliikenteestä. Linja-autot ilmestyivät Keski-Suomeen 1920-luvun lopulla ja erityisesti 1930-luvun alun laman myötä bussit alkoivat syrjäyttää laivoja. Romahdus ei tapahtunut nopeasti, vaan laivojen käyttö väheni hiljalleen, kuten esim. Vesijärven eli Vääksyn kanavan vähenevästä käytöstä 1920-luvulta lähtien voi huomata.

Reittiliikenteen sijasta Päijänteellä keksittiin matkailu jo 1930-luvulla. Tehi, entinen Jämsä, muuttui uivaksi hotelliksi jyväskyläläisten käsissä. Päijänteelle houkuteltiin turisteja kaukaa ja mainoslehtisiä painettiin jopa useammalla kielellä. Päijänteeseen kävikin ihastumassa useampia ulkomaisia professorikunnan edustajia. Luonto sai erityistä ihastelua osakseen.

Matkailusta ja virkistyksestä tuli Päijänteen vesiliikenteen pelastaja varsinaisen reittiliikenteen sijasta. Silti vielä 1960-luvulla reittiliikenteeseen hankittiin mm. nopea kantosiipialus Neuvostoliitosta. Matkailusta tuli kuitenkin Päijänteen pääelinkeino. Jämsässä, kuten muuallakin, ensin autoliikenne ja 1950-luvun alussa lopulta rautatie vei vesiliikenteeltä sen aiemman merkityksen. Päivänteen laivaliikenteen perinteitä jatkaa  nykyään mm. Päijännematkat Koskisen  kaltaiset matkailuyritykset.