Sivenin Ville, pieni mutta pippurinen mies, asui Vekkulassa Mäenpään torppaa Aliinansa kanssa vielä 60-luvulla, jolloin hän oli Jämsän vanhin asukas. Ville oli syntynyt 1869, joten hänen 93-vuotis-
haastattelussaan Koillis-Hämeessä silminnäkijä antaa kuvauksen 1800-luvun lopun Vekkulasta, metsätorppareiden valtakunnasta:

"Siihen aikana elettiin Vekkulassa hurjaa elämää. Varkaita oli paljon ja kerrankin ne ryöväsivät Mäenpään torpan talviset säästövoit - viisi leiviskää, ja keväällä oli torpanveron maksamisessa hätä kädessä. Voi maksoi siihen aikaan kesällä 80 penniä ja talvella markan kilo. Vekkulassa majaili silloin kuuluja pahantekijöitä. Oli "kyliä", missä heitä suojeltiin. Sellaisia olivat Viinikka, joka sittemmin kuoli Killilän Katajamäkeen, oli hevosvaras Laajalainen ja Maailmaismanni. Viimeksi mainittu pääsi myöhemmin hyville päiville, rikastui ja ryhtyi kauppiaaksi."

Villen syntymän aikoihin nälkävuosia seurannut lavantautiepidemia surmasi Jämsän seudulla kaksi tuhatta ihmistä. Vaikka olot alkavat helpottumaan, ovat kerjäläiset ja kulkijat tavallinen näky: erään kerran, kun Ville lähti hevosella Kinkolaan, oli rekeen hyppinyt niin paljon kulkijoita, että poikasen piti kavuta hevosen selkään. Isot metsä- ja uittotyöt keräsivät irtainta väkeä Jämsän seudulle ja juoppous oli huipussaan ja viranomaiset ihmeissään.

Villen sydämen asia oli maanviljely, niinpä hän viljeli itse vielä 50-luvulla pikkutilaansa, yli 80-vuotiaana. Kyläläiset päivittelivät menoa, kun hentoinen Ville roikkui auran kurjessa ja välillä kaatua kupsahti, kun hän muokaksi Mäenpään kivisiä pikkupeltoja:

"Kovaa hommaa se on kivisestä pellosta leipä ottaa. Kyllä kai minäkin olisin kuollut ellen olisi ajoissa heittänyt pois... Mutta kyllä se kivinenkin pelto elättää, ei kivi kasvamasta kiellä!", mietiskeli Ville. Hän oli myynyt Mäenpään 50-luvulla Otto Salmiselle, maannälkäiselle entiselle torpparille, joka halusi jokaiselle viidestä pojastaan oman pikkutilan.

Ville eli pienviljelijäin aatteelle. Pohjois-Juokslahden pienviljelijäyhdistys perustettiin 20-luvulla hänen kotonaan ja Ville toimi sen sihteerinä ja rahastonhoitajana. Ville suri sitä, että jatkajaa Mäenpäälle ei ollut: poika kuoli nuorena ja tytöt lähtivät muualle.