Kansalaissota merkitsi sääty-yhteiskunnan lopullista murtumista. Torppari ei itsenäistynyt vain omistajana, vaan hänen piti itsenäistyä myös henkisesti ja ottaa tilan tulevaisuutta ja viljelyä koskevat ratkaisut omiin käsiinsä. Kun aikaisemmin uudet opit saapuivat maaseudulle kartanoiden ja isojen tilojen kautta, alkoivat pikkutilalliset nyt liittyä yhteen ja hankkia tietoa ja koneita yhdessä. Tätä varten Vekkulaan perustettiin kaksi pienviljelijäyhdistystä: työväentalon yhteydessä toimi sosialidemokraattinen yhdistys ja viiden kilometrin päässä ala-Vekkulassa sitoutumaton yhdistys. Yhdistyksiin kuuluttiin sen mukaan, kumpi osui lähemmäksi.

Ala-Vekkulan yhdistys, Pohjois-Juokslahden pienviljelijäyhdistys perustettiin 1929. Sen ensimmäinen yhteiskäyttöön hankkima työväline oli juurikasvihara. Tähän aikaan kasvimaat ja kotipuutarhat yleistyivät myös pikkutilalla ja tämän alan kursseja pidettiin ahkeraan. Niillä opiskeltiin paitsi juurikasvien viljelyä myös säilömistä, ruuanlaittoa ym.

Karjat olivat metsäkylässä vielä pieniä ja maitotalous kotitaloutta. Uusi yhdistys paneutui karjanhoitoon, ruokintaan, terveyskysymyksiin, lannanhoitoon jne. Sodan jälkeen pinnalle nousi maanmuokkaus, ojitus ja happamuuden vähentäminen ja metsätalous, kuten leimauskilpailut. Luvun loppupuolella esillä olivat väkilannoitteet, torjunta-aineet ym. uuden kemian aakkoset. Aivan viimeisimpiä kursseja ennen toiminnan lopullista hiipumista oli1983 järjestetty pizzakurssi.

Yhteiskoneiden vuokraus on yhdistysten keskeisintä työsarkaa. Vuonna 1968 ala-Vekkulan yhdistyksellä oli kaksi kylvökonetta, perunannostokone, kivikoukku, sirkkeli, kylvöreppu, kasvinsuojeluruisku, reppuruisku, puutarhatyövälineitä, kahvikalusto ym. Ylä-Vekkulan yhdistys vuokrase mm. maamoottoria.

Sotien jälkeinen aika oli pienviljelijöiden kulta-aikaa. Ala-Vekkulan yhdistys ryhtyi 40-luvun lopussa ja heti perään 50-luvun alkupuolella kahteen suuren rakennusurakkaan. Ensin tehtiin oma viljankuivaamo, jonka jälkeen riihipuinti siirtyi lopullisesti historiaan ja heti perään Kytöjärven rantaan oma tanssilava, joka oli ahkerassa käytössä 50- ja 60-luvuilla, mutta hiljeni 70-luvulla ja purettiin 80-luvulla.

Loppuvaiheessa yhdistyksistä tuli enemmän konepankkeja ja aatteellinen puoli jäi vähäiseksi. Kirjasto ei karttunut, opintokerho ei kokoontunut eikä kursseja ja kilpailuja juurikaan pidetty. Pitkälän Paavo -pappa ei lähettänyt lapsia hiihtokilpailussa ladulle ja odotellut näitä karamellipussin kanssa maalissa.