Lauri Tiilikka syntyi Virolahdella vuonna 1902. Hän valmistui selluteollisuuteen erikoistuneeksi diplomi-insinööriksi vuonna 1927. Samana vuonna hän tuli ensimmäisen kerran työhön Yhtyneiden Jämsänkosken tehtaalle. Tiilikka on kertonut aloittaneensa työt tehtaassa ruohonjuuritasolta. Valmis diplomi-insinööri alkoi opetella sellunkeittoa keittäjän "sällinä" ja tehdasharjoittelijana. Ensimmäinen vakanssi oli vuoromestari josta hän siirtyi päivämestariksi ja siitä käyttöinsinööriksi. Tämän jälkeen hän pääsi teknisen johtajan apulaiseksi ja viimein selluloosatehtaan tekniseksi johtajaksi. Kaikki tämä vei aikaa 12 vuotta sillä kenraali Walden piti tärkeänä, että vastuulliseen asemaan tulevat toimihenkilöt tunsivat tuotantoprosessin kaikki vaiheet.

1930-luvun alussa Lauri Tiilikka työskenteli vuoden Tornatorin Tainionkosken tehtaalla, mutta palasi Jämsänkoskelle vuonna 1934. Selluloosatehtaan teknillisenä johtajana hän oli 1936 - 1939, jolloin hänet nimitettiin Jämsänkosken tehtaiden isännöitsijäksi. Tiilikan 30 vuotta kestäneen isännöitsijäkauden alkuun sijoittuivat raskaat sotavuodet. Sodan jälkeen 1940-luvun puolivälistä lähtien alkoivat tehtaiden uudistustyöt sekä Olkkolan sahan rakentaminen. 1950- ja 1960-luvuilla toteutettiin Kaipolan tehtaiden rakentaminen. Näihin vuosikymmeniin sijoittui myös useita merkittäviä tehdasvierailuja joiden isännyydestä Tiilikka vastasi vuorineuvos Juuso Waldenin rinnalla.

Isännöitsijän tehtäviin kuuluivat monenlaiset yhteisön asiat varsinaisen tehtaiden johtamisen lisäksi. Henkilöstökysymyksissä hän joutui ratkaisemaan monia työajan ulkopuolisia ongelmia, alkaen vaikeasta sodanjälkeisestä asuntopulasta. Tiilikka oli mukana myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa sekä lukuisissa järjestöjen luottamustehtävissä. Hän on kertonut tunteneensa itsensä koko yhdyskunnan johtajaksi  (mp3-tiedosto, 2.5M) jolta haettiin neuvoja ja ratkaisuja hyvinkin yksityisiin ongelmiin.

Lauri Tiilikka oli kiinnostunut historiasta ja kotiseututyöstä. Hänellä oli merkittävä osuus Aarresaaren museokokonaisuuden toteuttamisessa Jämsänkoskelle. Teollisuusneuvos Tiilikka tunsi Jämsänkosken kotiseudukseen vielä senkin jälkeen kun jäi eläkkeelle vuonna 1969.