1900-luvun alussa Jämsänkoskella oli noin tuhat asukasta. Suurimmat maanomistajat olivat Ala-Mellan talo joen itäpuolella ja Kerkkolan rustholli joen länsipuolella. 1920-luvun taitteessa yhtiöstä tuli itäosien suurin maanomistaja. Tehtaalla työssä olevat halusivat asua lähellä työpaikkaansa. Asutus sijoittuikin rengasmaisesti tehdasalueen ympärille; länsipuolella Haarlan ristille ja Kinulaan, itäpuolella Linnasenmäen ja Korvenmäen välille. Tehtaan väkeä asusti myös Jämsäntien ja joen välisellä alueella joka tuolloin tunnettiin Poliisinmutkana.

Tehdasyhtiön omistamia työväenasumuksia Jämsänkoskella oli vähän verrattuna muihin 1800-luvun loppupuolella perustettuihin paperipaikkakuntiin. 1920-luvun alussa yhtiö omisti reilut sata asuintaloa ulkorakennuksineen.

Valtaosa rakennuksista sijaitsi vesistön itäpuolella. Yhtiön talot olivat joko isoja, monen huoneiston vuokrataloja tai yksityisiltä ostettuja yhden- ja kahden huoneen mökkejä. Yhteiskeittiöllisiä työväenkasarmeja ei Jämsänkoskelle rakennettu. Osa työväestä asui vuokralla yksityisen omistamassa talossa tai rakensi oman mökin vuokratontille. Omia saunoja ei juurikaan rakennettu vaan käytiin Koski-Keskisen rannalla sijaineessa yhtiön saunassa.

Vanhimmat työväen asumukset oli rakennettu jo sahan aikana. Sellutehtaan perustamisen yhteydessä 1880-luvulla rakennettiin lisää asuntoja tehtaan läheisyyteen. Näistä osa tuhoutui tehtaan palon yhteydessä vuonna 1896. Vanhin palosta säilynyt asuinrakennus oli Tallipytinki joka sijaitsi nykyisen tiilimakasiinin vieressä.

Tallipytingissä eli Petäjikköpytingissä oli kahdeksan hellahuoneen asuntoa ja yksi kahden huoneen asunto. Talossa asui muun muassa naimattomia naisvirkailijoita. 1890-luvun lopussa, paperitehtaan rakentamisen yhteydessä, rakennettiin lisää asuintaloja. Tuolloin valmistui muun muassa Korvenmäen isompi työväenasuinrakennus eli A18 jossa oli 12 hellahuonetta.

1920- ja 1930-luvuilla rakentui Kyttälänmäen asuntoalue. Maanomistaja Väinö Mella vuokrasi tontteja 20-25 vuoden sopimuksilla. Vuokra maksettiin rahalla tai taloon tehtävällä työllä, myöhemmin tontit ostettiin omaksi. Omaperäinen, rikasmuotoinen rakennuskanta syntyi vaihtelevasta maastosta, erikokoisista tonteista ja yksilöllisistä "rakennuspiirustuksista". Alueelta voi löytää alkuperäisiä rakennuksia vielä nykyäänkin.

Joen länsipuolella asutus oli keskittynyt Hovilanhaaran paperitehtaan lähistölle. Kalliomäki ja Nytkymenmutka olivat niin lähellä tehdasta että vanhempi väki saattoi koneiden äänistä kuunnella tulevien tapahtumien ennusmerkkejä. Tehdasalueen halki kulkeva maantie oli myös maanomistuksen raja; pohjoispuoli kuului yhtiölle, eteläpuoli Kerkkolan rusthollille jolla oli useita asuntoja vuokrattuna työläisille. Rusthollin entisestä meijeristäkin oli tehty asuintalo. Länsipuolelta on peräisin myös Aakun mökki, asuintalo joka siirrettiin Aarresaaren museoalueelle 1960-luvulla.

Länsipuolen vanhimpia taloja oli Kinula jossa lienee asunut jo vesisahojen työntekijöitä 1800-luvun puolivälissä. Alueen rakennuksista kuuluisin oli Hirsiarava, joka rakennettiin 1890 ja jossa asui moni myöhemmin tunnetuksi tullut jämsänkoskelainen.


Aiheesta lisää osiossa  Viihtyisä asuinympäristö

Yhtyneiden asuntopoliitikan perusajatus oli että vakituinen työväki asui omistusasunnoissa. Tähän oli tähdännyt jo 1930-luvulla alkanut omakotirakentamisen tukeminen. Sodanjälkeinen asuntopula ja 1950-luvulla alkanut laaja tehtaiden uusiminen ja varsinkin Kaipolan rakentaminen pakottivat myös asuinkerrostalojen rakentamiseen. Jämsänkoskelle valmistuivat Yhtyneiden tytäryhtiö Roukko Oy:n kerrostalot Koivutien varteen vuosina 1952-1953. Rakennukset suunnitteli arkkitehti Heimo Kautonen. Uusien kerrostalojen tieltä saivat väistyä vanhat Korvenmäen työväen asuintalot.



Aiheesta lisää osiossa Kaipolan rakentaminen