Rautatiet ovat merkittävästi vaikuttaneet siihen, miten ja missä päin Suomea asutaan. Tultaessa 1960-luvulle Suomessa asuttiin rautatietä myötäillen, kuin Siperian pienoismallissa ikään. Käytännössä kaikki merkittävät kunnat osuivat rautateiden varrelle. Vaikka vertaus Siperiaan onkin liioiteltu, niin rautatiestä tuli todellinen elinhermo, väylä, jota pitkin asioita käytiin kaupungeissa hoitamassa. Kun autoja oli vähän, asemakylät olivat luonnollinen paikka asua. Omakotitaloasuminen hyvien kulkuyhteyksien päässä oli tuolloin todellisuutta.

Autoistuminen 1960-luvulla alkoi kuitenkin radikaalisti vähentää matkustajia rautateiltä ja hajottaa asemakyliä. Junasta onkin tullut ennemmin suurten kaupunkien välisten yhteyksien tarjoaja lähiliikenteen keskittyessä palvelemaan pääkaupunkiseudun asukkaita. Rautatiet koetaan silti yhä elintärkeinä, toisin kuin vaikkapa vesiyhteydet. Kunnan kautta kulkeva rautatie ei silti ole yksinään menestyksen tae. Osia rataverkosta on viime vuosikymmenien uudistuksissa ajettu alas, ja monet vanhoista asemapaikkakunnista ovat jääneet ilman junavuoroja.

Jämsä on tässä kisassa selviytynyt voittajana. Kun nopeat pendolinot jo jättävät taakseen useat entisistä junien pysähdyspaikoista sielläkin, missä junat vielä kulkevat, on Jämsä edelleen yksi niiden pysähdyspaikoista. 1960-luvun lopulla henkilöliikenne radalla ehti jo lakata, kunnes 1977 Suomen suurin oikoratahanke ennen Lahden oikorataa valmistui. Jyväskylän ja Jämsänkosken väliin tuli useita kilometrejä tunneleita, enemmän kuin yhdellekään toiselle rataosuudelle Suomessa. Tämä mittava hanke koitui Jämsänjokilaakson junaliikenteen pelastukseksi.