Kun talouselämä kehittyi koko ajan, kasvoivat myös tavallisten ihmisten tarpeet ja innostus käyttää teitä. Varsinaisen tieverkoston syntyminen ja teiden yleinen rakennusinto osuvatkin vaiheeseen, jolloin Jyväskylästä oli jo muodostunut alueen keskus ja puukauppa oli kovassa kasvussa. Olikin loogista, että 1850 - 1880-luvuilla teitä rakennettiin ja vanhoja peruskorjattiin säteittäin Jyväskylästä muualle Suomeen. Myös alueen sisäisessä liikenteessä Jyväskylä oli keskus. 1880-luvun lopulta alkaen paikallisteitä tehtiin myös erityisesti lähimmille rautatieasemille. Jämsästä yksi tärkeistä teistä suuntautui Vilppulan v. 1883 valmistuneelle asemalle, josta sitten pääsi junalla sekä Pohjanmaalle että Tampereelle ja aina Helsinkiin saakka.

Teiden kohentaminen oli teollisuudelle tärkeää, koska rautatieverkko oli ja pysyi harvana. Jämsässä asiasta kannettiin erityistä huolta, kun rautatietä ei sinnikkäästä yrittämisestä paikkakunnalle saatu. Maataloustuotteiden kasvava myynti edellytti sekin kärryn mentäviä teitä. Tieverkon kehittämisen ongelmana olivat kuitenkin mäkinen maasto ja lukuisat vesistöt.

Tieverkon perusparannuksesta huolimatta Keski-Suomen tiet pysyivät hankalina, vaikka Jämsän yhteydet Jyväskylään toki paranivat. Kun Suomen tieverkkoa esiteltiin v.1914, tiet oli luokiteltu hyviksi, kelvollisiksi ja huonoiksi. Keski-Suomeen johti yksinomaan huonoja teitä. Osittain tämä johtui siitä, että Keski-Suomen tiet oli suunniteltu hevosteiksi ja kriittinen arvio tehtiin alkavan autoaikakauden näkökulmasta.