Jämsässä oli vielä 1700-luvulla Suomenkin tasolla sangen vähän matkustajia. Hollikyytimiehille asia tietysti sopi, mutta heidän isäntänsä nurisivat usein, koska miehet olivat välillä viikonkin tyhjänpanttina kyydittäviä odottamassa. Oppivat kuulemma kievarissa vain laiskuutta ja kortinpeluuta, vaikka maatilalla olisi ollut hevoselle ja miehelle hommia yllin kyllin. Kestikievareissa olikin yksi erityispiirre, joka teki kievariluvista kovin haluttuja. Kievarit nimittäin saivat oikeuden viinanpolttoon ja sen tarjoiluun matkustaville.

Viinaa ja olutta myytiin kievarissa sekä kannuittain että tuopeittain. Viimeistään 1800-luvun puolessa välissä Jämsänkin seudulla matkustajia alkoi olla niin paljon, että kievarioikeuksista ruvettiin käymään huutokauppaa ja oikeudet annettiin sille, joka pienimmällä korvauksella suostui kievaria pitämään. Muutamaan otteeseen Jämsässä kävi jopa niin, että tilallinen oli valmis maksamaan saadakseen kievarioikeudet vilkkaimmin liikennöidyillä alueilla. Niin kannattavaksi oli oluen ja viinan myynti kievarissa käynyt.

Olutta ja viinaa ei kievareissa saanut lain mukaan myydä kuin matkustavaisille. Toisin oli kuitenkin todellisuudessa. Jämsässäkin 1800-luvun puolessa välissä kerrottiin, miten melkein joka pyhäilta tilalliset isännät kokoontuivat totimukin ääreen iskemään korttia rahasta. Lakia sovellettiin ilman vakavampia seuraamuksia. Erityisesti, kun kotipoltto kiellettiin v. 1866, alkoi kievarien houkutus Jämsässäkin tuntua. Joskus asiassa ajauduttiin käräjillekin, kun joku kievarioikeuksia halajava ilmiantoi paikallisille viinaa laittomasti tarjoilevan kievarinpitäjän. Viinan tärkeästä osasta kievareiden osalta kertovat myös laivojen rahtikirjat 1800-luvun lopulta. Muutamille kievaria pitäneille henkilöille tuotiin Lahden kautta kerralla useita kymmeniä litroja konjakkia ja rommiakin, joka oli sentään siirtomaatavaraa.

Jämsän seudulla kievarit vaihtuivat tiuhaan. Seppolassa oikeudet olivat useimmiten Taurialan ja Paattilan tiloilla. Kun kievareita oli keskimäärin 20 kilometrin välein, mahtui niitä alueellekin yhtä aikaa useita. Jämsän keskustan lisäksi tärkeitä kievareita oli Laukaan tien varrella eli Längelmäellä, Juokslahdella, Korpilahdella ja Muuramessa. Kievarioikeudet myös luonnollisesti siirtyivät muiden liikennevirtojen mukaan. Kun ensimmäinen laivalaituri rakennettiin Patajoen suulle 1857, myös sinne perustettiin kievari. Se kuitenkin lakkautettiin 15 vuotta myöhemmin, kun laituri siirtyi Juokslahdelle. Yksittäisten kievareiden osoittaminen onkin vaikeaa, koska kievarit olivat lähes poikkeuksetta isoja maatiloja, jotka aina muutaman vuoden kerrallaan ottivat vastaan matkustajia, kunnes oikeudet siirtyivät seuraavalle tilalle.