Antero Leppänen

Noita muistelen seutuja Pohjoisen Hämeen, mäkiä, notkoja, marjoja vetisen rämeen. Halkoo maiseman vuolas virta, vie yli uoman Seppolan silta. Vedet mahtavan Jämsän vuo, puhtaan sinisen, tervehdyksen sulle kaukaa tuo maast' onnellisen. Läpi Luomen ja Runovirran loi rannoilles elämän pirran. Lomitse kivisen pellon puskee väkevä ääni kuohuvan kosken sellon, viel jylisevä. Se kertoo leivästä armon Herran. Oli lahja se köyhille kerran. Jos mieleni joskus muualle toivookin salaa, se sittenkin rannoilles rakkaille takaisin halaa. En mistään saa sellaista rauhaa kuin katselles väyläsi nauhaa.

Seudun valtasi levoton veljesten viha. Veri se virtasi viaton, tanhuna piha. Virran aaltojen soitellessa nukkuos vainaja rauhassa. On nyt elämä ihanaa rannoillas joki. Sitä tunnetta aivan samaa jo ammoin koki väki Seppolan, Jämsänkosken. Saavat siitä he lohdutuksen.

Liisa Levaniemi

Lapsuuden joki, uimapaikka, vielä muistan sen. Nuoruuden joki, hajut, laivan jälkeen, onneksi unholaan jäi

Onko onnea parempaa kun lastenlapset joessa kalastaa. Ehkä uimistakin saan, vielä koettaa. Ihana jokemme vuodesta vuoteen jatkaa kulkuaan. Jokemme elää.

Raija Paajanen

Taas Jämsän sillalla tanssitaan on suvi-ilta kauneimmillaan, ja sillan alla hengaillaan kun joki hohtaa tummuuttaan. Joen rantoja peittävät pientareet on taidetta tulvillaan, myös valkoiset laivat ja veneet ne odottavat kippariaan. On joki myös uintikelpoinen eräs kulttuuripersoona todisti sen, kalamiehetkin koettavat onneaan saako saalista pataan tai kattilaan.

Myös joki suuri aarre Jämsälle on ei sellaista kaikille ole Suomessa suotu, sen myötä reitti Päijänteelle on aukoton yksi harvinaisuus mitä maanpäälle luotu. Taas Jämsän sillalla tanssitaan on suvi-ilta kauneimmillaan, ja silla alla hengaillaan, kun joki hohtaa tummuuttaan.

Reetta Perä

Lähin myllyy oamulla aikasee, - aikaseeha myö aina - talakkunoita jauhattaan, nytkin, moanantaina. Jokvarteen, kärryllä tietenki, pusseja par ja kolomekki, ja aisossa kaulalta koarevin. Kopis komiisti sillan kans. Myllär talakkunaineet tuuttiin pan ja ohrat ryyniksi kuori. Minä kirmasin kylälle, tottahan. Likat lettinauhoja suori.

Ostin leipomon puojista vehnästä ja Arvion kaupasta noita: makeisia, ja miehekästä, piipputupakoita. Kotomatkalla poskessa makeinen. Minä kaihuun koriita Hultoa, Jokvarren likkoa, tunnen sen. Piimätalakkuna muistonsa kultoa.

Lauri Suoniemi

Patalankoski juottaa Jämsän jokea Se ähkyy, rykii ja on raivosta sokea mutta Kellokallioon saapuessaan vesimassa soljuu jo unelmissaan Virta rauhassa mataa, lakinsa mukaan ei vesimassan voimaa voi estää kukaan Vasta kaasuna se hiipii taivaan tuuliin ja pilvenä sille tulee hymy huuliin On jokemme vesi osana ihmistä, meitä ei ilman sitä ois satuja, enkeleitä emme voisi uida, juoda tai pestä elämänlähteettä ei ihminen kestä

Lauri Suoniemi

Viimeisin jääkausi murjoi Päijännealtaan survoi myös Jämsän laakson viljavan Luonto päätyi pikaisesti ekometsän valtaan vesimassat uursivat uoman soljuvan Lapin miehet, hämäläiset kukin vuorollansa vettä pitkin saalistivat elantoansa Ristiriitaa, kaunaa kantoi kumpainenkin kansa koko ajan virta silti soljui rataansa Ajan myötä virtaan kiintyi ihmisjoukko suuri Pyydystäjä, kauppamies teki oman hirsituvan Joki antoi leivän, tien, oli elon juuri oudompikin tajusi kylän hahmottuvan Vuosisatain saatossa virrantaika säilyy sen lumovoima kohentelee ihmiskuntoja Kun kesäilloin kristallina uomamme päilyy katselijan rintaan nousee paratiisintuntoja

Matti Unnaslahti

Komiisti laskee lahdelmaan kainaloon Päijänteen, on lomassa se mäkien ja pellon kumpujen Ei silmä tartu näkemään virtaa etelään, tyynnä kantaa kaikki mitkä sille uskotaan. Aikansa kesti tehtaidenkin suuret tarpehet siinä ajan saatossa myös kasvoi kaupunki Puut, nahkat, uitot, laivat, kulki virralla, ja hyödykkeiden jalostus sai paikan varrelta. Yhä voimaa säteillen kuin syli lämpimin on kaatopaikat muualla on rannat siistitty Tuuli tuo sen pintaan pilkkeen välkkyvän, voi kesän onkipoikaan mielen nostattaa. Talvella jäinen pinta vain hetken viivähtää, kevään runsain vesiin jo auki virtaamaan. Metsäin huminointi maailmankuhinat, maiset pyöräin laulut ei muunna oloa.

Leena Scheerer

Jämsässä joki on jaloin ei turhaa hötköilyä ja kiirettä vaan vuolaana virtaa rauhallisesti ilman kosken pauhua. Rauhan antaa matkaajille, kuin myös omalle väelle. Kiireet unohtuu joella auringon välkehtiessä sen pintaan Ja lintujen laulaessa sen rantapuissa, Riemua tuottaa lapsille vilpoisella vedellä. Myös talvella joutsenetkin saa siellä ruokansa, se ravitsee niin kalastajat, kuin laivayhtiöt. Joki houkuttaa taiteilijatkin paikalle Ja antaa mahdollisuuden myös suuriin teoksiin. Rannat vetää lenkkeilijät puoleensa ja hetken huilaamaan rantapenkille katselemaan auringon tanssia laineitten harjalla. Oi joki mitä Jämsä olisi ilman jokea, sillä joki on Jämsän sydän.