This article is not available in English. Please select another language from the navigation bar at the top.
Runoja 2

Jämsänjoki
E. Ahola
Talvella pintasi peittävi lumi ja jää,
vaan jo aikaisin keväällä vapaana pintasi nään.

Suuri et ole mitaltais lie,
mut silti oot monien vesien tie.

Periks et antanut saasteelle tehtaan,
vaan ylpeänä esitellä näin sua kehtaan.

Hitaasti virtaavi sun suloiset veet,
kun läpi kauniin Jämsän kaupungin meet.
Penkerees kauniit kukkaset tuoksua suo,
se ilolla ihmiset luoksesi tuo.

Luonasi virkistyä ken vain voi,
kun kauniisti rannoillas lintujen laulu ain soi.

Myös monille kaloille kodin sä annat,
ja luonnosta suuren vastuun kannat.

Terveenä tahdomme sinun säilyvän toki,
oi sinä meidän viehkeä Jämsänjoki

Jämsänjoen virrassa
Risto Ahonen
Isien ruuhet ylös jokea sousi,
sen rannoille asutus aikoinaan nousi.
Ei olis Jämsää ei Jämsänkoskea,
jos joki ei virtais ja koski kuohuis.

Joki on vienyt ja tuonut rahtia,
luonut sen mikä on Jämsän mahtia.
Ei olis Jämsää ei Jämsänkoskea,
jos joki ei virtais ja koski kuohuis.

Viljaa ja puuta laivoissa kulki,
joelta vesille Päijänteen halki.
Ei olis Jämsää ei Jämsänkoskea,
jos joki ei virtais ja koski kuohuis.     
Joki on laskimo kierrossa elollisen.
Puhtaus veden on kädessä ihmisen.
Ei olis Jämsää ei Jämsänkoskea,
jos joki ei virtais ja koski kuohuis.

Joen pinnan peilistä sivistys siintää,
se rantoineen kuvaa ajasta piirtää.
Ei olis Jämsää ei Jämsänkoskea,
jos joki ei virtais ja koski kuohuis.

Hiljaa hyräillen
Aune Eskelinen

Hiljaa hyräillen
kuljen kevein askelin
                     kevääseen.

Syleilen puuta.
Maa on täysin sulanut
eikä mikään voi estää
tuhansien kukkien
                    avautumista.
Kevät

Kevätuni
Aune Eskelinen
Näin unta:
tulppaanikimppu
kulki ilmassa.
Se keinui laidalta toiselle,
tuli minua vastaan.

Nainen hauras, läpinäkyvä,
kulki ohitseni
tulppaanikimppu hattunaan.
Keijuko?

Kadonnut toukokuun puutarha
Aune Eskelinen
Missä kottarainen liverteli lemmitylleen
ja naakat kokoontuivat äänekkäästi
ja kissa hiipi kiivetäkseen laulupuuhun.

Missä myyrä kurkisteli mullan alta.
tohtiskohan tulla ulos raostansa?
ja siili vikkelästi kulki polun poikki,
liittyi kuusen alta kurkkivien joukkoon.

Ja villiviini
alastomana kiemurteli verkkoaitaa
ja Ckillan sineen hukkui puoli tarhaa
ja Krookukset ja Tulppaanit
pursuivat värikylläisinä pitkin nurmikenttää.
Ja vihertävän verhon saivat ruusut
ja puhkes silmut oksiin laulupuun.
ja kissa piha-altaan reunalta
lipaisi kielellänsä raikkaan aamujuoman.

Aurinkokello mittasi aikaa,
heilahti keinu taitavan tarhurin,
Puutarhaan tuli toukokuu.

Eläköön Jämsänjoki!

Pikkuinen auringonsäde
Aune Eskelinen
Pikkuinen auringonsäde leijaili ilmassa
Kaikkialla kukkivat isot ja pienet kukat,
metsä viherjöi.

Mutta täällä ei auringonsädettä
huomannut kukaan.

Lopulta se löysi Joen
ja laskeutui sen virkistävään veteen.
Voi miten tuntuu ihanalta
innostui auringonsäde
ja hajosi sadoiksi kimalteleviksi
auringonsäteiksi Joen pintaan.

Sukeltavat kalat leikkivät
aurinsäteiden kanssa.

Miten kaunista huudahti ihminen
ja auringonsäde oli onnellinen          

Jämsän joki
Ilmi Koivisto
On mahtivirtoja
monissa maissa,
on Seineä, Reiniä,
Tonavaa,
myös Jämsän joki
Suomalainen,
yli kotiseutunsa mainetta
saa.                               

Se on soljunut satojen
vuosien ajan,
tyynenä omassa
uomassaan,
tuoden kauppamiehet
ja tukkilaiset,
myös vaurauden
tullessaan.
Yhä vielä se
kaupungin helmenä
hohtaa
ja uljaana vesiään
kuljettaa,
siis eiköhän eläköön
huudot tänään
ansaitusti se meiltä saa.



Jämsänjoen rannalla
Virpi Lempinen
Syksy istahti sinun viereesi hengittäessäsi joen ruohon tuoksua,
Niin, syksy…kauniina se asettuu taloksi täälläkin,
nurmikolla, joen rannalla,
ja rakastavaisten katseiden väliin jää seinäksi.

Lähtösi kesti kauan. Hetkien viivytys venynyt tunneiksi.
Itkit syksyä, joen keltaisia kiviä ja syljeksit heinänkortta suunpielistä.
Takanasi kesä


Jämsänjoki
Virpi Lempinen
Pimenee ilta.
Katson hämärään ja näen sinut kyyneleitäni katsomassa.
Haet hymyä, unohdut suunpielen värähdyksestä paikallesi.
Viileän pintasi alla virta. Päällä tuulen väre.

Kumarrun sinua kohti.
Huulilla kosketan kuvajaistani.
Hetken olet rauhaton, ja vain hetken olen sinun.
Sitten päästän irti. Vallattomana ruohonkorsi jatkaa matkaansa sinun
sylissäsi.