This article is not available in English. Please select another language from the navigation bar at the top.
Jämsänkosken punakaarti marssii Jämsään

Jämsän ampumaratapaviljonki. Mahdollisesti suojeluskuntalaisten kokoontumispaikka Keski-Suomessa.Uhittelu kiihtyi. Marraskuun puolivälissä 1917 Jämsänkosken punakaartilaisia marssi mielenosoituskulkueena Jämsään Suomalaisen Seuran talolle lopettamaan väkipakolla syyskäräjät, joissa käsiteltiin torpparihäätöjä. Samalla oli tarkoitus sulkea kaupat ja koulut sekä lopettaa työt suurissa taloissa, mitä varten noin 70 miehen ryhmä jakaantui osastoihin. Suunnitelmat toteutettiin säntillisesti: Arvion ja Saikkosen kauppojen ovet naulattiin kiinni, yhteiskoululta lähetettiin oppilaat koteihinsa ja puhelinkeskus vallattiin.

Käräjätalolla jämsänkoskelaisten mukaan liittyi lisää väkeä, ja voimaa puhkunut yli satamiehinen punakaartilaisten joukko lähetti kolme neuvottelijaa saliin vaatimaan käräjien lopettamista häätöjen osalta. Kun toivottua tulosta ei tullut, kaartilaiset marssivat miehissä oikeussaliin. Siellä oli useita suojeluskuntalaisia aseineen valmiina suojelemaan tuomaria ja nimismiestä, mutta nämä eivät ottaneet tätä tarjousta vastaan. Tulenarasta tilanteesta huolimatta laukaustenvaihdolta vältyttiin, mutta käräjät kyllä loppuivat siihen. (20) Moni tähän pakottamiseen osallistuneista tuli merkityksi mieheksi. Jämsän pitäjä oli menossa vauhdilla kohti sekasortoa ja väkivaltaa. Sopivia väyliä perääntymiseen tai vaihtoehtoisia reagointitapoja oli enää vaikea löytää.

Tässä tilanteessa Jämsän sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö yritti vaikuttaa onnettomien tapahtumien syihin esittäessään kunnanvaltuustolle, että se ryhtyisi välittömästi järjestämään töitä, esimerkiksi metsien perkausta. Palkat haluttiin elintarvikkeiden hintoja vastaaviksi, ja viljan hintaa vähävaraisille vaadittiin alennettavaksi ainakin puolella. (21) Asioita pyrittiin yleensäkin hoitamaan esitysten, vetoomusten ja erilaisten lähetystöjen avulla.