This article is not available in English. Please select another language from the navigation bar at the top.
2006 Runuu jämpsäks -kilpailun palkitut runot

1. palkinto

Kotseutu
Nimimerkki "Pipe"

Peäskysein piiskusein, mistäs kaukoa lentelit?
Kävikkö jo Koskempeällä vaiko takoa Linnasmäjen
tervehyksen tuot?

Sirkuttelet, tirskuttelet, ilakoijien liitelet.
Moalimalta tulessas kuinka Jämpseän suunnan soat?
Tiijäkkö sä Jämpsänjojen, Kankarisveen hyttyspaikat paraat?

Kai sun emos ja sen emo sitä ennen
ja sun poikases tänne osoa,
koseuvulleen.

Valakpaita, musta nuttu, koriit sun on kamppeet.
Lentoreissut, evustus, virkapuvun voatii kait.
Syksy tulii, sinä lähet, keseä myö toas varrotaan.

Tuomariston erikoismaininta
Nimimerkki "Syntymäpaikka Jämsänkoski"

Ikeä tulii

Nii, se o iha kauhiita,ku oatteli juur öylö, että kaheksakymppiä
tulii täytee

Minähä oli nuor tyttö, vasta ripille peässy, ku se Walteeni rupes siinä
vehtoamaa, että jos mäntäs yhtee

No, sillähä ol komia tehas, ja ku ne huuvatti sitä torvii oamusta iltaa, nii sehä kuuluu Jämpsää asti ja työläiset män peräkyöriä niihi löysilöihi - ja rahoa tul,
mutta män kanssa
Mielenkiintuu kyllä alako olla...

Kyllä äite- ja isävainoa minuva monesti varotti, älä mäne se ketka kelekkaa,
ku ei kukoa tiejä mitä siitä tulii - köyhä tyttö ja suur sotaherra

Koskenpeähä läht sitten kanssa, mutta se ol jotenkin ihtenäisemp - vaikka
kyllähä myö kumpanenki oltii ninku koalijaiskoakkuja, vähäsiä reppanoita

Nihä siinä sitte asiat män, että Walteeni vainoa kanssa mäntii yksii,
nii - se ol vuos kakskytäkuus

Aika lahiita se elämä ol, yhessä mäntii läp sovat ja rauhat, nähtii ne
oikeistoratikaalit ja komunistiakitoattorit - no mitä niistä meikäläine - kai ne
kaikki koitti parastaa ajoa meijä yhteistä hyveä

Sova jälekee alako kehitys kiihtyy, uusija mossia synty kauhiisti ja työmiehetki
rupes rakentaa - kyllä mökkijä nous
Se Walteeni vainoa poika, se Juuso, sehä ol kaikessa kiini teälläki, se kuluk
tehtaalla lätsä peässä ja perperi peällä - ja kyllä se minustaki huolta koitti
piteä

Koskenpeä mänetti huoltajasa ja minä vähä ninku lähi sille äitipuoleks sillo
kuuskymmentäyheksä vuotena - ne ola aika ryhikästä aikoa - väkii ol ja työtä
piisas kanssa

Ku ikeä tulii, ni sitä alakoa näkii raitilla kauhiisti outoja noamoja - ennehä
minä tunsi kaikki - nyt ne o männy hautuumoalle
Siellähä minäki o alakannu laukata, alakaa voa raput olee liikoa hengen peälle,
o pakko välillä istuva henkii huokuuttaa, mutta pirssijä en o ottanu - kyllä ihte
täytyy vielä peästä kulukee!

Ole lehestä lukenu, että rupii väk hupenee teällä koskella, mihkä ne oikee
mänii, ehä minä kaikkija tiijä - mutta työtä ei taho riitteä - kyllä se seki ol, ku
Walteeni vainoa läht, ni kai myö jeätii vähä tuul ajolle

Ja vielä pit seki näkii ja kokii, että tehas työnteä ihmisiä mäille, vinanssit voatii
isompata voittuu - näi ne puhuu, ne jotka vahtoa läekärivastanotilla vuoruusa

- nehä tieteä siellä kaikki - tai ainaki ne luulii ni. Minäki o tehnyt sinne asijata
voan iha tikusta, ku siellä kumminki peäsii vähän pauhoamaa - sanovat sitä
virikkees

Ku ikeä tulii, ni kyllä pölökeä välillä millo mitäki - tuoki lintulenssu - hyi
helevetti (e minä yleensä kiruu) kuka sitä senki peästi vallollee - vai onko se
pelekkeä ropakantoa

Kyllähä sitä välillä huolta kantoa tulevasta - ku asiat tuntuu mänevä iha
peälaillee
Kukoa ei eneä ota voaliloitakoa tosissaa - kaikkia konstia voa käytetää, että
soatas äenijä - ja sitte voa rähistää keskenää ja ajetaa muka kunna etuva -
kaikki melekee er sunntaa ja osa vielä öyssätää syrjää

Kyllä minusta välillä alakoa tuntua, että ku ikeä tulii, ni kukoa ei tosissaa välitä
ajoa oikiita asijata - nytki niitä kollija voa meinoavat hyyssätä, vaikka
työpaikat mänii ja velekoa tulii, ku o rakennettu liija ramiisti

No vielähä minä kumminki omat vuosjuhlan ihte laita. Ei minusta taija tulla
vaivastaloo mänijätä. Siellä mäinpeällä on kyllä kahtellu sitä huushollia, mutta
ainaki nämä kaheksankymppiset vielä meinoa ihteksen vietteä - ei kai tartte
kauemmaks peäkoppoa vaivata - ei minu, ku ei kerra muijenkoa