Syntyi 29.12.1882 Jämsässä kuoli 37-vuotiaana 12.1.1920

Emil Kilpikoski perusti Jokelankosken suksiverstaan vuoden 1911 vaiheella ja omisti sen vuoteen 1913 saakka. Emil itse teki ensimmäiset koneet vanhoista rattaista verstaaseen ja hän sai koneiden käyttövoiman koskesta vesipyörällä. Hänellä oli työssä mm. veljensä Onni Kilpikoski.

Emil muutti Jämsän keskustaan, ilmeisesti sukulaisensa Vihtori Kilven (ent. Sköld) taloon perustamaansa verstaaseen, jossa hän teki suksia muutaman vuoden ajan. Siitä hän muutti verstaansa pari kilometriä sivummalle Nikkilään, jossa verstas toimi vielä vuonna 1919. Emil kuoli seuraavan vuoden tammikuuussa ja sihen päättyi myös verstaan toiminta Jämsän keskustassa.

Jo vuonna 1913 Emil Kilpikosken jälkeen Partalassa sijaitseva Jokelankosken verstas siirtyi Kalle Koskiselle.

 Syntyi 21.1.1874 Jämsässä kuoli 43-vuotiaana 9.3.1917

Kalle toimi Jokelankosken suksiverstaassa vuosina 1913-16. Ja hän ilmeisesti omisti sen poikapuolensa Hugo Koskisen kanssa. Hugo syntyi 10.3.1893 Jämsässä ja kuoli 29-vuotiaana 14.5.1922.

Kalle Koskisen poika, menestyksekäs liikemies Talousneuvos Aleksi koskinen on Rakennusliike A. ja O.Koskisen Oy:n johtaja. Aleksi koskisen mukaan Kalle ja Hugo Koskinen kävivät v. 1911 suksisepän kurssin Uusituvan suksiverstaalla Jväskylässä.
Kallen ja Hugon verstaalla tehtiin suksia myös Venäjän armeijalle ensimmäisen maailmansodan aikaan. Heillä oli työssä muutamia suksentekjöitä. Miesten nimet tulevat myöhemmin ilmi. Koskiset luovuttivat verstaan v. 1916, noin vuosi ennen Kallen kuolemaa suksiseppä Onni Kilpikoskelle.

 Onni omisti Jokelankosken suksityöverstaan vuodesta 1916 vuoden 1918 helmikuuhun saakka, jolloin se siirtyi verstaan viimeiselle omistajalle J. R. Alhonniemelle, joka jo vuodesta 1910 alkaen oli valmistanut suksia Hietalan verstaassaan Partalan keskustassa.
Onni Kilpikoski, hiukan ennen Alhonniemen verstaansa luovuttamista, muutti Jyväskylään ja perusti sinne suurehkon kauppaliikkeen. Siellä myytiin mm. urheiluvälineitä, polkupyöriä ja suksia. Paitsi näitä, liikkeen verstaissa korjattiin myös polkupyöriä ja tehtiin suksia.

Vuoden 1925 vaiheilla näissä verstaissa oli opissa polkupyörienkorjaus- ja suksienvalmistustyössä Jämsästä Heikki Juven, joka oli Onni Kilpikosken vaimon veli.
Suksimestariveljekset Onni ja Emil Kilpikosket harrastivat urheilua Jämsän V ja U:seura Tarmon piirissä. Talvella v. 1911 Onni Kilpikoski voitti, Jämsänjoen jäällä suoritettuna 30km:n hiihtokilpailun ja sen kiertopalkinnon, Tarmon sarven. Vuonna 1915 Jyväskylässä Kisatovereiden viestinhiihtomaljakon voitti Jämsän Tarmon viiden miehen joukkue, jossa olivat mm. Emil Kilpikoski ja puuseppä J. A. Linden.

Vielä mainittakoon, että kun v. 1911 Tarmon kokouksissa päätettiin peruuttaa eräs aikaisempi päätös ja tilata 5 kpl samanarvoista palkintomitalia ja että kultamitali päätettiin myös poistaa. Niinpä sitten tätä päätöstä vastaan jätti Tarmo Kilpikoski ja kaksi muuta henkilöä vastalauseen. Ja sitten jättivät tätä vastalausetta vastaan puuseppä Niilo Patinen ja 12 muuta henkilöä jyrkän paheksumisensa.

Jokelankosken viimeinen omistaja oli suksiseppä Julius Rikhard Alhonniemi.

 Syntyi 12.4.1888 kuoli 73-vuoden ikäisenä v.1961 Puoliso Hilja syntyi 10.8.1891 ja avioliitosta on 8 lasta. Heidät vihittiin avioliittoon v.1911

Vuonna 1910 Alhonniemi oli Jyväskylässä suksenveistokurssilla ja sai todistukseen arvosanan 8. Kurssin jälkeen hän oli vielä kolme kuukautta Uusituvan suksityöverstaassa opissa.

Sieltä palattuaan Jämsän Partalaan Alhonniemi perusti suksityöverstaan Hietalaan, ilman koneita. Hänellä oli sitten myöhemmin työssä mm. Jalmari Laine, Väinö Salmela, Emil Järvinen (Temppula) ja Hugo Jokinen. Mutta Hietalan verstaan toiminta loppui 7 vuoden kuluttua. 3.2.1918 Alhonniemi osti suksimestari Onni Kilpikoskelta Jokelankosken myllyn ja suksiverstaan. Hän hankki uuteen verstaaseensa lisää koneita ja aloitti myllyn rakennuksessa harjoittamaan myös muutakin liiketoimintaa. Ja asettui asumaan Jokelankoskelle.

J. R. Alhonniemen Jokelankosken suksiverstaassa oli, todennäköisesti Jalmari Laineen mukaan, työssä noin 10 miestä samanaikaisesti. Parhaina suksien menekkivuosina työssä oli edellä mainitut Hietalan verstaalta muuttaneet 5 miestä ja näiden lisäksi Kalle Järvinen, Viljo Lehtinen, Hugo Koskinen ja Markku Sköld.

Viljo Alhonniemi kuvaili isänsä luonnetta seuraavasti:

• Isäni ei kiroillut muutoin kuin vain vaikeissa tilanteissa ja silloinkin harvoin käytti kirosanaa helkkari
  
• Työmaalla tapahtui kerran niin, että hän käänsi myllynkiven yksin paikalleen sillä aikaa kun mylläri oli hakemassa miesapua kiven kääntämiseen
  
• Isä rehenteli sillä, kuinka nopeasti hän pystyi naulaamaan. Kun tulipalon jälkeen myllyn rakennusta korjattiin, niin hän yritti naulata lautoja seinään niin nopeasti, että oli vaikea nähdä se menikö naula lautaan kanta- vai teräväpää edellä
  
• Isäni rehvasteli myös sanomalla että; minä teen kolmen miehen työt
  
• Isäni oli vaatimaton myös työssä ollessaan, että kun vieras tuli ja kysyi; -Kuka täällä on mestari? Niin silloin isä vastasi vieraalle vaatimattomasti; -Tässä minä olen.
  
• Edelleen Viljo kertoi vielä, että isäni nuoruusvuosinaan harrasti urheilua. Hänestä otetussa valkuvassa takin rintapielessä näkyy 16 kpl prenikoita eli ansiomitaleja
  
• Lopuksi Viljo sanoi, että hänen isänsä isä Kalle Lindroos sai Jokelankosken myllylle ensimmäisen viljan jauhatusluvan 2.3.1869

Jokelankosken myllyssä nykyisin suorittaa viljan jauhatusta Alvar Siven.
Kun J. R. Alhonniemi lopetti Jokelankosken suksityöverstaan toiminnan 1930-luvun alussa. Verstas oli viimeinen siellä. Mutta melkein samanaikaisesti Heikki Juven aloitti Juveninkoskella suksityöverstaansa, joka oli Jämsän viimeinen.