Uudenmaan ja Hämeen läänien maamiesseura perustettiin jo vuonna 1856 ja pian perustamisensa jälkeen se levitti toimintansa myös Jämsän viljaville maatalousalueille. Yhdistyksen tavoitteena oli toimia maanviljelijöiden kouluttajana ja tukijana sekä uusien maatalouteen liittyvien innovaatioiden levittäjänä. Yhdistys järjesti Jämsässä  maatalousnäyttelyn jo perustamistaan seuranneena vuonna, 1857, mutta Jämsän alue liittyi  vasta vuonna 1905 virallisesti Itä-Hämeen maanviljelysseuraan.

Jämsään perustettiin vuonna 1917 Maataloustuottajien yhdistys, joka erkani Itä-Hämeen maanviljelysseurasta omaksi yhdistyksekseen. Maataloustuottajien yhdistys osti toimitiloikseen Suomalaisen Seuran talon Seppolasta. Suurikokoinen rakennus oli valmistunut vuonna 1908 Suomalaisen Seuran tiloiksi, lähelle Vitikkalan kartanoa, nykyisen hotelli-ravintola Jämsän Ukon tietämille. Rakennuksesta ryhdyttiin käyttämään nimeä "Kansallistalo" Jämsän Maataloustuottajien yhdistyksen siirrettyä toimintansa siihen.

Suurikokoinen lautavuorattu hirsirakennus ja sen taitteinen aumakatto olivat ajan muodin mukaisia. Rakennuksessa oli valmistuessaan jugendin tyylipiirteitä ja  viitteitä kansalliseen perintöömme sekä kirkkoarkkitehtuuriin ruusuikkunoiden ja sipulin muotoisen tornipäätteen kautta. Tyypillistä jugendia olivat kolmiosaiset ikkunat sekä kattomuotojen moninaisuus.
                         
Yhdistys teetätti rakennukseen täyden remontin vuonna 1922. Rakennuksen muutos- ja kunnostustyöt suunnitteli ja valvoi rakennusmestari Johan Malmberg. Rakennus muutettiin tuolloin kaksikerroksiseksi ja sen monimuotoista kattoa yhtenäistettiin ja ulkoasua yksinkertaistettiin. Myöhemmin, 1950-luvulla, siihen tehtiin tiilinen lisäsiipi. Pystylaudoitettu ja vaaleaksi maalattu suuri rakennus oli Seppolan yhdistystoiminnan näkyvimpiä kohteita. Ulkoasultaan jyhkeä, aumakattoinen rakennus puolipyöreine toisen kerroksen ikkunoineen toimi yhdistystoiminnan ohella muun muassa KOP:n konttoritiloina.

Rakennus purettiin keskustasta kuitenkin 1980-luvun aikana. Pienviljelijät ryhtyivät perustamaan omia pienviljelijäyhdistyksiään 1920-luvulta lähtien.

Hopsuun rakensi kylän maamiesseura oman talon Iso-Hopsun talosta ostetulle tontille vuonna 1930. Tontille siirrettin Iso-Hopsun vanha päärakennus ja siihen rakennettiin uusi sisäänkäynti yhdistystoimintaa palvelemaan narikkoineen ja eteistiloineen. Samalla rakennuksen sisätiloja järjesteltiin uudelleen : rakennuksen yläkertaan tuli talonmiehen asunto ja alakertaan rakennettiin näyttämö, sali, ravintola ja keittiötilat. Rakennus sai samalla myös tiilikaton suojakseen. Seurantalo maalattiin punamullalla ja sen ikkunanpielet sekä nurkkalaudat siveltiin valkoisella öljymaalilla.

Hopsulaiset tekivät maamiesseurantalon osakeyhtiöpohjalta. Kyläläiset ostivat rakennukseen osakkeita ja näin rahoittivat sen siirron ja rakentamisen. Vastineeksi he saivat osuuden seurantalosta.

Jämsänkosken maamiesseura perustettiin vuonna 1953 Jämsänkosken Haavistossa, jolloin yhdistyksen perustamispäätöksen yhteydessä sovittiin jo oman seurantalon rakentamisesta. Yhdistyksen ensimmäiset vuodet, 1954-1957, menivätkin talkoovoimin seurantaloa rakentaessa.

Valmistuttuaan rakennus sai lempinimekseen Mullipirtti. Lautaverhoiltu hirsirakennus on maalattu keltaiseksi ja sen eteen on rakennettu avokuisti, joka vie narikkatilaan. Sisätiloihin on rakennettu näyttämö ja sali sekä keittiö.

Pellon keskellä, puuston suojaamassa saarekkeessa ja Haaviston vanhaa kyläkauppaa vastapäätä sijaitseva maamiesseurantalo on yhä suosittu kesäjuhlien viettopaikka.

Kuokkalan seurantalo on valmistunut vuonna 1915 maamiesseuran taloksi Lahdenkylälle, Kuorevesi-järven rannalle. Nykyään seurantalon vieressä sijaitsee Kuoreveden kotiseutumuseo. Maamiesseurantalo on rakennettu hirrestä ja valmistumisajankohdalleen  tyypillisesti rakennuksessa oli jugend-tyylin vaikutteita, jotka olivat nähtävissä ikkunoiden muodoissa, päätykolmioissa ja muissa koristeaiheissa. Rakennus on säilynyt hirsipintaisena näihin päiviin saakka. Maamiesseurantalo oli vilkas tanssipaikka ja suosittu juhlatila aina 1980-luvulle saakka, jolloin toiminta hiljeni hetkeksi.

Kuokkala peruskorjattiin ja samalla rakennusta laajennettiin vuonna 2005. Tuolloin rakennukseen tehtiin mm. maisematerassi. Edellinen peruskorjaus rakennukseen oli tehty vuonna 1972. Rakennuksen laajennusosan suunnitelmat sopeutettiin vanhan rakennukseen sen historiallisen ulkoasun ehdoilla.

Nykyisin Kuokkalan seurantaloa kunnostaa ja pitää yllä Pohjois-Kuoreveden kyläyhdistys, joka kattaa Lahdenkylän, Ylöveden, Joensuun, Runttimäen ja Kaltila- Kavalan kylät. Yhdistys oli ennen vuoden 2001 sääntömuutosta nimeltään Kuoreveden maamiesseura.

Lisätietoja:
Kuokkalan seurantalo

Teksti: Saija Silén
Lähteet:
Ahlstedt, Hannu: Kotikuntani Jämsänkoski. Jämsänkosken koululautakunta 1984.
Aro, Jorma: Seurantalo - Mahdollisuuksien talo, kylän ja kunnan kulttuurikeskus. 1989.
Hänninen, Helena (toim.): Kuoreveden Kirja. Jyväskylä 1991.
Räsänen, Timo: Jämsänkosken ja Koskenpään historia. Valkeakoski 1986.
Kulha, Keijo K.: Vanhan Jämsän historia 1860-luvulta vuoteen 1925. Turku 1974.
Kuusisto, Seppo: Jämsän historia osat I ja II.Vammala 1989.
Suur-Jämsän historia, osa 2. 1962
Suur-Jämsän historia, osa 3. 1963