This article is not available in English. Please select another language from the navigation bar at the top.
Runoja 3

Muistoja Jämsänjoelta
Antero Leppänen
Noita muistelen seutuja
Pohjoisen Hämeen,
mäkiä, notkoja, marjoja
vetisen rämeen.
Halkoo maiseman vuolas virta,
vie yli uoman Seppolan silta.

Vedet mahtavan Jämsän vuo,
puhtaan sinisen,
tervehdyksen sulle kaukaa tuo
maast' onnellisen.
Läpi Luomen ja Runovirran
loi rannoilles elämän pirran.

Lomitse kivisen pellon
puskee väkevä
ääni kuohuvan kosken sellon,
viel jylisevä.
Se kertoo leivästä armon Herran.
Oli lahja se köyhille kerran.
Jos mieleni joskus muualle
toivookin salaa,
se sittenkin rannoilles rakkaille
takaisin halaa.
En mistään saa sellaista rauhaa
kuin katselles väyläsi nauhaa.
Seudun valtasi levoton
veljesten viha.
Veri se virtasi viaton,
tanhuna piha.
Virran aaltojen soitellessa
nukkuos vainaja rauhassa.

On nyt elämä ihanaa
rannoillas joki.
Sitä tunnetta aivan samaa
jo ammoin koki
väki Seppolan, Jämsänkosken.
Saavat siitä he lohdutuksen.

Joki elää
Liisa Levaniemi
Lapsuuden joki,
uimapaikka,
vielä muistan sen.

Nuoruuden joki, hajut,
laivan jälkeen,
onneksi unholaan jäi       
Onko onnea parempaa
kun lastenlapset
joessa kalastaa.
Ehkä uimistakin saan,
vielä koettaa.

Ihana jokemme
vuodesta vuoteen
jatkaa kulkuaan.
Jokemme elää.

Joen suvi
Raija Paajanen
Taas Jämsän sillalla tanssitaan
on suvi-ilta kauneimmillaan,
ja sillan alla hengaillaan
kun joki hohtaa tummuuttaan.

Joen rantoja peittävät pientareet
on taidetta tulvillaan,
myös valkoiset laivat ja veneet
ne odottavat kippariaan.

On joki myös uintikelpoinen
eräs kulttuuripersoona todisti sen,
kalamiehetkin koettavat onneaan
saako saalista pataan tai kattilaan.            
Myös joki suuri aarre Jämsälle on
ei sellaista kaikille ole Suomessa suotu,
sen myötä reitti Päijänteelle on aukoton
yksi harvinaisuus mitä maanpäälle luotu.

Taas Jämsän sillalla tanssitaan
on suvi-ilta kauneimmillaan,
ja silla alla hengaillaan,
kun joki hohtaa tummuuttaan.

Myllyreisu Jokvarteen
Reetta Perä
Lähin myllyy oamulla aikasee,
- aikaseeha myö aina -
talakkunoita jauhattaan,
nytkin, moanantaina.

Jokvarteen, kärryllä tietenki,
pusseja par ja kolomekki,
ja aisossa kaulalta koarevin.
Kopis komiisti sillan kans.

Myllär talakkunaineet tuuttiin pan
ja ohrat ryyniksi kuori.
Minä kirmasin kylälle, tottahan.
Likat lettinauhoja suori.
Ostin leipomon puojista vehnästä
ja Arvion kaupasta noita:
makeisia, ja miehekästä,
piipputupakoita.

Kotomatkalla poskessa makeinen.
Minä kaihuun koriita Hultoa,
Jokvarren likkoa, tunnen sen.
Piimätalakkuna muistonsa kultoa.

Oodi vedelle
Lauri Suoniemi
Patalankoski juottaa Jämsän jokea
Se ähkyy, rykii ja on raivosta sokea
mutta Kellokallioon saapuessaan
vesimassa soljuu jo unelmissaan

Virta rauhassa mataa, lakinsa mukaan
ei vesimassan voimaa voi estää kukaan
Vasta kaasuna se hiipii taivaan tuuliin
ja pilvenä sille tulee hymy huuliin

On jokemme vesi osana ihmistä, meitä
ei ilman sitä ois satuja, enkeleitä
emme voisi uida, juoda tai pestä
elämänlähteettä ei ihminen kestä

Jämsänjoen taikaa
Lauri Suoniemi
Viimeisin jääkausi murjoi Päijännealtaan
survoi myös Jämsän laakson viljavan
Luonto päätyi pikaisesti ekometsän valtaan
vesimassat uursivat uoman soljuvan

Lapin miehet, hämäläiset kukin vuorollansa
vettä pitkin saalistivat elantoansa
Ristiriitaa, kaunaa kantoi kumpainenkin kansa
koko ajan virta silti soljui rataansa

Ajan myötä virtaan kiintyi ihmisjoukko suuri
Pyydystäjä, kauppamies teki oman hirsituvan
Joki antoi leivän, tien, oli elon juuri
oudompikin tajusi kylän hahmottuvan

Vuosisatain saatossa virrantaika säilyy
sen lumovoima kohentelee ihmiskuntoja
Kun kesäilloin kristallina uomamme päilyy
katselijan rintaan nousee paratiisintuntoja

Jämsänjoki
Matti Unnaslahti
Komiisti laskee lahdelmaan kainaloon Päijänteen,
on lomassa se mäkien ja pellon kumpujen
Ei silmä tartu näkemään virtaa etelään,
tyynnä kantaa kaikki mitkä sille uskotaan.

Aikansa kesti tehtaidenkin suuret tarpehet
siinä ajan saatossa myös kasvoi kaupunki
Puut, nahkat, uitot, laivat, kulki virralla,
ja hyödykkeiden jalostus sai paikan varrelta.

Yhä voimaa säteillen kuin syli lämpimin
on kaatopaikat muualla on rannat siistitty
Tuuli tuo sen pintaan pilkkeen välkkyvän,
voi kesän onkipoikaan mielen nostattaa.

Talvella jäinen pinta vain hetken viivähtää,
kevään runsain vesiin jo auki virtaamaan.
Metsäin huminointi maailmankuhinat,
maiset pyöräin laulut ei muunna oloa.

Runo joesta
Leena Scheerer
Jämsässä joki on jaloin ei turhaa hötköilyä ja kiirettä
vaan vuolaana virtaa rauhallisesti ilman kosken pauhua.
Rauhan antaa matkaajille, kuin myös omalle väelle.
Kiireet unohtuu joella auringon välkehtiessä sen pintaan
Ja lintujen laulaessa sen rantapuissa,
Riemua tuottaa lapsille vilpoisella vedellä.
Myös talvella joutsenetkin saa siellä ruokansa,
se ravitsee niin kalastajat, kuin laivayhtiöt.
Joki houkuttaa taiteilijatkin paikalle
Ja antaa mahdollisuuden myös suuriin teoksiin.
Rannat vetää lenkkeilijät puoleensa ja hetken huilaamaan
rantapenkille katselemaan auringon tanssia laineitten harjalla.
Oi joki mitä Jämsä olisi ilman jokea, sillä joki on Jämsän sydän.