Maanviljelyn suurin murros oli isojako 1700-luvun lopulla. Sen myötä talonpoika pystyi itsenäisemmin hallitsemaan peltojaan, mikä edesauttoi maanviljelyn kehittymistä.

Ruista ja ohraa viljeltiin vanhastaan eniten, kaura yleistyi seuraavaksi ja vehnä viimeiseksi, Haavistossa vasta 1920-luvulla. Herne oli suosittu ravinnonjatke, samoin nauris, kaali ja lanttu. Nauriin viljely väheni, kun peruna nousi kilpailijaksi. Perunan viljely oli jo aivan yleistä 1800-luvun puolivälissä. Oluenpanoon viljeltiin humalaa, ja tupakkakin kasvatettiin itse. Omavaraistaloutta tuki myös pellavan kasvatus.

Karjanhoito kuului maanviljelyksen ohella jo varhain Haaviston tilojen elinkeinoihin.

Talonpojan kiireisin aika osui syksyn sadonkorjuuseen. Kyläyhteisössä kiirettä helpotettiin talkoilla.