Jämsänkoski-yhtiöiden ensimmäinen oma hinaaja valmistui vuonna 1899. Laivan rakensi Tampereen Pellava- ja Rautatehdas. Pituutta aluksella on 20,1 metriä, leveyttä 4,4 metriä ja syväyttä 1,8 metriä. Koneteho oli 80 ihv. Aluksen sanottiin valmistuessaan olleen Päijänteen voimakkain hinaaja.

Jämsänkoski veti pääasiassa proomuja Jämsänkosken ja Lahden väliä tuoden tehtaalle raaka-aineita ja puuta. Myöhemmin alus hinasi myös tukkilauttoja.

Jämsänkosken ensimmäiseksi päälliköksi tuli kuuluisa Johan Henrik Ingelin, joka jatkoi tehtäväänsä aina vuoteen 1932. J. H. Ingelinin poika Ilmari jatkoi isänsä jälkeen Jämsänkosken päällikkönä vuosina 1932 - 1964. Vuodet 1965 - 1972 aluksen päällikkönä toimi Kauko Pollari. Joskus myös Ilmari Ingelinin poika Pentti oli Jämsänkosken päällikkönä.

Kun Ilmari Ingelin tuli laivan päälliköksi,  tehtiin aluksessa hänen johdollaan perusteellinen remontti. Kattila uusittiin ja runkolevyjä vaihdettiin. Remontin jälkeen Jämsänkoskella voitiin ajaa myös jäissä ja kerrotaankin, että alus olisi murtanut jopa 55 cm:n paksua teräsjäätä. Vuonna 1933 Jämsänkoski jäi yhdessä Jämsänkoski 3:n kanssa jäiden armoille ja alukset joutuivat talvehtimaan Virmailan laiturissa talven yli.

Rautatien tulo Jämsänkosken tehtaille vuonna 1951 lopetti proomukuljetukset.
Jämsänkoski alkoi hinata puuta muiden hinaajien tapaan myös Kaipolaan ja Olkkolaan. Viimeisen matkan työkäytössä alus teki 3. joulukuuta 1972, kun se lähti hakemaan Maakeskistä tukkilauttaa pakkasen ollessa jo 20 astetta. Matka sujui jäistä huolimatta hienosti ja alus saapui takaisin Jämsänkoskelle 6. joulukuuta kello 16.00.


Tämän jälkeen laiva jäi seisomaan. Alus pidettiin vielä kunnossa vuoteen 1979 saakka, jolloin se myytiin yksityiselle ja dieselöitiin. Jämsänkosken höyrykone on kuitenkin edelleen tallella Jämsänkosken ammattikoulun aulassa.

Nykyään Jämsänkosken runko seilaa Päijänteellä huvilaivana viettäen aikaa myös Jämsänjoella.