Karjanhoito kuului maanviljelyksen ohella jo varhain Haaviston tilojen elinkeinoihin. Pelkästään peltojen lannoittaminen vaati talonpoikia pitämään karjaa.

Karjan ruokinta oli pitkään varsin heikoissa kantimissa, sillä Haavistossa oli vähänlaisesti niittyjä. Vasta kylvöheinän myötä 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä karjatalous alkoi tehostua.

Karjaa oli joka talossa. Norola oli Ylä-Rekolan torpasta itsenäistynyt tila, jolla oli pinta-alaa 17,5 hehtaaria. Paavo Aaltosen aikaan 30-luvulla siellä oli kotieläiminä pari lehmää, hevonen sekä lampaita, kanoja ja sika. Kantatiloista voidaan ottaa vertailuksi Oskari Sinivuoren isännöimä Tervala. Tilalla oli pinta-alaa 260 hehtaaria ja eläiminä neljä hevosta, 13 lehmää ja sonni, kaksi sikaa, 11 lammasta ja 30 kanaa.

Isommista taloista myytiin pienemmille heinää: heinähuutokaupat olivat yleisiä vielä 1940- ja 1950-luvuilla. Tarvittaessa eläimille haettiin syötävää myös pellon ojista, järven rannoista ja metsistä.

Pientilojen vähenemisen myötä karja kylältä katosi. Kuluvalla vuosituhannelle lehmiä on enää kahdessa talossa.