Vuonna 1915 aloitti Tampereelta Tähtisen veljeksiltä ostettu käytetty höyrylaiva liikennöinnin Suinulan kylän ja Mäntän välillä. Ainakin vuodesta 1918 lähtien se kulki säännöllisesti joka päivä Suinuperästä Mänttään. Laivan "yökortteeripaikkana" oli Savon laituri. Tällöin kapteenina toimi Emil Enbom, joka oli talvet töissä Mäntässä konepajalla ja kesät kapteenina Kuorevesilaivalla. Savon talo oli ja on edelleen n. kilometrin päässä Kuorevesijärven päästä, josta on Mänttään matkaa noin 20 km. Savolta laiva suuntasikin aamulla ensin poispäin Mäntästä eli Hintikan rantaan, josta lähdettiin aikataulun mukaan klo 7.00. Seuraavat mahdolliset pysähdyspaikat oli Valkamassa ja Mäki-Huikurissa, melkein Savoa vastapäätä. Seuraavaksi pysähdyttiin mahdollisesti Ala-Marttilassa, Eskolassa, Kirkkoniemessä, Hovilassa, vanhassa pappilassa, Salmialla, Lapinlahdella, Kaltilassa, Kuoreniemessä ja lopuksi Mäntässä valimon rannassa. Näissä paikoissa pysähdyttiin vain jos laiturin pitkässä salossa  liehui valkoinen lippu. Siitä kapteeni tiesi, että laiturilta on tulijoita ja heidät käytiin noutamassa kyytiin. Muuten ajettiin ohi. Perillä Mäntässä oltiin vähän klo 10 jälkeen. Laivalta oli yhteydet Vilppulaan menevälle junalle. Joka toinen päivä laiva viipyi niin kauan, että Vilppulan junasta tulevat ehtivät kyytiin.

Laivassa kuljetettiin ihmisten lisäksi paljon rahtitavaraa. Silloin Mäntän tapaisissa teollisuuspaikoissa oli välillä suorastaan nälkä. Laiva kuljettikin ihmisten lisäksi paljon rahtia; maitoa, piimää, perunaa ja jauhoja. Paluumatkalla rahtina oli sitten mm. apteekkitavaraa. Laivamiehet toimivat asiamiehinäkin, jos ihmiset eivät itse kerinneet tulemaan laivan kyytiin.

Tämän reittiliikenteen lisäksi laiva kuljetti sunnuntaisin kirkkoväkeä Kaltilasta ja Suinulasta. Iltamiin kuljetettiin myös väkeä Kuokkalan Lahdenkylään "tilausajona". Neljä kesää laivan kapteenina toimineen Emil Enbomin mukaan kommelluksia ja täpäriä tilanteitakin liittyi matkoille, mutta niistä kuitenkin aina selvittiin. Laiva oli rekisteröity 30 henkilölle, mutta pahimmillaan iltamareissulla siinä saattoi olla 70 matkustajaa myrskyssä ja säkkipimeässä. Kaikkina noina neljänä kesänä ei kuitenkaan kuljetettu matkustajia, koska laivayhtiö ei sitten kannattanutkaan. Laivan osti sitten huutokaupalla yhtiön osakas Santeri Kolhi omaan käyttöönsä hiili- ja tervaproomuksi. Osittain samaan aikaan Kuoreselällä seilasi Mänttä-yhtiön halkoproomu Nisse. Kun Kuorevesilaiva lakkasi kulkemasta, Enbom siirtyi perämieheksi Nisseen, joka kuljetti halkoja Kuoreselän eteläpäästä Isosta-Niemestä (myöhemmin Halkoniemi) Mänttään.

Laivan aikaisemmista vaiheista ennen vuotta 1915, rakennuspaikasta ja -ajasta ei ole tarkempaa tietoa.

Teksti: Kari Moisio
Lähde: 1968 Kuoreveden Joulu -lehden juttu, joka pohjautuu Emil Enbomin haastatteluun 12.9.1968