1920-luvulla Jämsä oli maatalousvaltainen pitäjä ja lisäansioita tarvittiin maanviljelyn oheen. Pienteollisuutta alkoi kehittyä puu-, nahka- ja huopa-aloille. Nahkatehdas K. Lindeman Oy ja Oy Jämsän Jalkinetehdas kasvoivat seutukunnalla merkittäviksi työllistäjiksi ja 1940-luvulle tultaessa toinen käsityövaltainen ala, huopateollisuus, oli jo merkittävä työllistäjä. Tehtailla työskenteli enimmillään kymmeniä työntekijöitä. Huopayrittäjät tekivät paljon yhteistyötä keskenään, käytettiin toisten koneita ja tehtiin markkinamatkoja yhdessä. Tuotteita myytiin paitsi verstailta suoraan, myös Etelä- ja Keski-Suomen kaupunkien toreilla. Kuopio, Tampere, Mänttä ja Kuhmoinen olivat jämsäläisille huopayrittäjille hyviä kauppapaikkoja. Koskenpäällä  aloitti toimintansa  Koskenpään Huopatehdas Oy v 1922.

Huopateollisuuden paras kausi oli 1940-luvun lopussa. 1950-luvulla torimyynti hiljeni ja kaupankäynti alkoi keskittyä suuriin keskusliikkeisiin. Markkinatilanteen vaikeuduttua ensimmäisenä toimintansa lopettivat pienet saunaverstaat. Huopikasteollisuus keskittyi Jämsässä Partalan kylälle. Huopateollisuuden jämsäläisiä uranuurtajia olivat mm. Juho Stranden, A.F. Sillman, jonka huopatehdas sijaitsi joen varressa kirkolta pohjoiseen sekä Anton Niinivuori, jonka verstas toimi Seppolassa 1940-luvulle saakka. Nykyisin toimivat huopatehtaat ovat olleet Huopa- ja villateollisuusliiton ja Huopatehtaiden yhdistyksen jäseniä. Liitot palvelivat seudun huopayrityksiä varsinkin 1950-luvun tuontisäännöstelyn aikaan, jolloin em. järjestöjen kautta valmistajat saivat tuontilupia.