Päijänteen laajat savimaat Jämsän seudulla tarjoavat hedelmällisen maaperän, jossa on harjoitettu maanviljelystä jo satoja vuosia. Keskeisten kylien laajat peltoalueet kertoivat jo 1700 - 1800-luvuilla Jämsään tuleville, että kyseessä oli vauras maatalouspitäjä.

Jämsän seudun tilat olivat vielä 1800-luvulla suuria. 250 - 1000 hehtaaria käsittävät kartanot ja mahtitalot kattoivat jopa puolet pitäjän pinta-alasta. Myös Kuorevedellä tilakoko oli varsin suuri. Väestönkasvun ja tilojen jakamisen seurauksena keskimääräinen tilakoko pieneni kuitenkin selvästi vuosisadan loppua kohti. Viljely-
menetelmät olivat vielä 1800-luvun alkupuolella vanhan-
aikaisia. Peltojen määrää pidettiin tärkeämpänä kuin
niiden tuottavuutta.

Maatalouteen alkoi virrata uusia ajatuksia 1800-luvun puolivälistä lähtien. Uudet viljelymenetelmät ja maatalouskoneet otettiin ensimmäiseksi käyttöön suurimmilla ja vauraimmilla tiloilla. Tavalliset talonpojat suhtautuivat uudistuksiin varauksella. Kuorevedelle maatalouden uudet virtaukset levisivät vielä myöhemmin kuin Jämsän keskeisille viljelyalueille.

Seuraavassa kuvaillaan Jämsän ja Kuoreveden maatalouden kehitystä 1600-luvulta 1900-luvulle. Esimerkkinä on käytetty Kuorevedellä edelleen toimivaa Savon tilaa, jonka historiaan liittyy kiinnostavia vaiheita vuosisatojen varrella.

Teksti
Susanna Yläjärvi, Maamiehen museon ja Maatilan töiden tekstit Kyllikki Vesteri

Lähteet
Kuoreveden kirja, Jyväskylä 1991.
Klinge. Helsingin yliopisto 1640 - 1990, Kuninkaallinen Turun Akatemia 140 - 1808, Keuruu 1987.
Kulha. Vanhan Jämsän historia, Turku 1974.
Lindström. Kuvaus Kuorehveden kappelista vuodelta 1862, Mänttä 1929.
Suomen taloushistoria 1, Agraarinen Suomi, 1980.
Suur-Jämsän historia 1, Vammala 1989.
Valanto, Juhani. Dundebergien tarina, 2004.

Haastattelut
Savo, Matti. Marraskuu 2005.