Eemel Kotasuo syntyi 30.6.1896 Jämsässä, puoliso Hilma Roopentytär o.s. Jokinen syntyi 1898 Jämsänkoskella. Avioliitosta 4 lasta.

Eemel opetteli puusepäksi Eklundilla Seurahuoneen verstaassa. Täältä hän muutti samanaikaisesti v. 1917 Niilo Patiselle työhön, kun hän muutti räätäli Niemiseltä verstaansa kauppias arvion piharakennukseen. Sieltä Eemel poistui kansalaissodan ajaksi piiloon kotiinsa Kotasuolle. Sodan päätyttyä hän tuli jälleen Patiselle ja esiintyi nimellä Laakso vuoteen 1919 asti, jolloin hän meni asevelvollisuuttaan suorittamaan. Täältä palattuaan v. 1920 hän asettui työhön J. A. Lindenin puusepänverstaalle Seurahuoneelle. Kun Kotasuo oli siellä ollut noin neljä vuotta, hän muutti Jämsänkoskelle paperitehtaitten puuseppäverstaalle mallipuusepäksi. Täällä hänestä tuli "Iso-Roopen" vävy.

Noin kolmen vuoden kuluttua v. 1929 vaiheilla puolisot muuttivat Porvooseen. Eemel asettui siellä erääseen puusepänliikkeeseen työhön, mutta muutaman vuoden kuluttua hän perusti siellä oman puusepänverstaan, jossa hänellä oli sekä puusepän koneita että puuseppiä työssä. Eemelillä oli myö omakotitalo Koulukatu 6:ssa, kertoi Eemelin veli Sulo Lahtinen, joka oli ollut hänen verstaassaan konepuuseppänä sekä lisäksi mainitsi, että heidän vanhemmillaan oli 13 lasta, joista Eemeli oli neljäs.

Eemel oli ammattinsa osaava puuseppä ja luonteeltaan sopuisa ja asioissa myötäilevä työtoveri. Hänellä ei ollut juuri muuta vapaa-ajan harrastusta kuin kiinnostus tekniikkaan kuten erilaisiin ampuma-aseisiin.

Kellojen rattaita hän usein raplasi, jota hän harrasti vielä eläkkeelle siirryttyään. Tämän minä huomasin, kun n. 30 vuoden kuluttua lomamatkalla ollessani yritin ent. työtoverini Eemelin tavata Porvoossa ja kun siellä löysin erään hyvin kapean kadun varrelta Eemelin asunnon, ja koska kotona ei ollut ketään, niin minä kävellessäni matalalla olevan asunnon ikkunan ohitse vilkaisin sisälle ja näin siellä pöydällä kelloja ja kellojen rattaita hajallaan. Ennestään jo tiesin, että hän eläkkeellä ollessaan teki kotonaan kellosepäntyötä ja sen ohella oli kirkon tapulissa kellojen soittaja. Kuultuani kirkonkellojen soiton minä menin sinne ja kysyin Eemeliä, niin soittaja sanoi, että "Eemel meni käymään Hämeessä". En tuon tapaamisyritykseni jälkeen ole Eemeliä tavannut. Hän kuoli Porvoossa ilmeisesti vähän alle 70-vuotiaana.